Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Neljä myrskyisää vuotta Moskovassa

Väistyvä suurlähettiläs Hannu Himanen arvelee, ettei uskoisi näkemäänsä ellei olisi nähnyt sitä.

Ihmiset
 
Andrey Rudakov
Suurlähettiläs Hannu Himanen siirtyy Moskovasta Helsinkiin.
Suurlähettiläs Hannu Himanen siirtyy Moskovasta Helsinkiin. Kuva: Andrey Rudakov
Kolme nopeaa

Venäjä nyt

 1 Venäjän valtio

”Venäjä sellaisena kuin me sen nyt tunnemme ei ole kansallisvaltio mutta ei sitä varsinaiseksi imperiumiksikaan voi kutsua. Venäjä väistää yksiselittäistä määrittelyä.”

 2 Venäjän Suomi-suhde

”Kärjekkäiden Suomi-puheenvuorojen esittäjillä Venäjällä on jotain muita motiiveja, kuin ne ongelmat, joista he puhuvat. He haluavat käyttää Suomea ikään kuin keppihevosenaan joidenkin muiden tavoitteiden ajamiseksi.”

 3 Venäjän media

”Venäjän television vaikutus on musertavan voimakas.”

Moskova

Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen, 64, silmäili viikko sitten viimeistä kertaa kulunutta työpöytäänsä lähetystössä. Täällä ei ole turhaan haaskattu huonekaluihin: pöytä on sama, jonka takana lähettiläs Juho Kusti Paasikivi tuskaili välirauhan aikana 1940–1941.

Himasella on takanaan neljä vuotta ja neljä kuukautta mielenkiintoista aikaa Venäjällä.

”Aika ristiriitaiset”, Himanen luonnehtii päällimmäisiä tunnelmia. ”Ennen kuin todella tajuaa, että täältä lähdetään.”

Nokian lukion ja Tampereen yliopiston kasvatin vuonna 1976 alkanut ura ulkoministeriössä on vienyt miestä Leningradiin, Delhiin, Jakartaan, New Yorkiin, Wieniin ja Geneveen.

Moskovan jälkeen edessä on vielä rupeama Katajanokalla ja sitten eläkepäivät Hangon-asunnossa. Seuraaja Mikko Hautala aloittaa Moskovan suurlähettiläänä syyskuun alussa.

Himanen myöntää, ettei hänellä ollut toukokuussa 2012 aavistustakaan, millainen kausi Moskovassa olisi luvassa. Presidentti Vladimir Putin astui tuolloin kolmannelle presidenttikaudelleen ja häntä vastustaneet mielenosoitukset tukahdutettiin kovin ottein.

Uudet ajat antoivat merkkejä itsestään jo seuraavana syksynä, kun kiistat lasten huostaanotoista uhkasivat tulehduttaa Suomen ja Venäjän välit. Sittemmin Suomea on sätitty venäläisissä tiedotusvälineissä tavan takaa.

”Ilmapiirissä on muutosta tapahtunut, ja minun mielestäni muutos on Venäjän sisäsyntyinen”, Himanen sanoo.

Vuoden 2014 keväällä Venäjän ja niin sanotun läntisen maailman välit tulehtuivat täysin Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan vuoksi. Suomessakin moni heräsi aprikoimaan, onko edessä sota.

”Sodan riski on hyvin pieni, mutta monet ovat verranneet tätä aikaa vuoteen 1914 ja ensimmäisen maailmansodan syttymiseen”, Himanen pohtii. ”Tällä hetkellä maailmassa ja Euroopassa on enemmän mahdollisia syitä sodan syttymiseen kuin 1914. Toisaalta meillä on ainakin periaatteessa huomattavasti paremmat työkalut sen varmistamiseksi, että näin ei tapahtuisi.”

Näitä työkaluja ovat Himasen mukaan muun muassa YK, kansainvälisen oikeuden järjestelmä ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj. Mutta mihin se riittää?

”Hieman erikoisella tavalla on syntynyt asetelma ’Venäjä vastaan muu Eurooppa’. Venäjä sanoo, että Eurooppa tarvitsee uuden turvallisuusjärjestyksen ja uudet pelisäännöt. Muut taas sanovat, ettei vika ole säännöissä vaan Venäjän käytöksessä.”

Sunnuntaina tuli kuluneeksi 25 vuotta Neuvostoliiton vanhoillisten vallankaappausyrityksen kaatumisesta. Tapahtumat johtivat nopeasti Neuvostoliiton hajoamiseen, jonka jälkeen Suomi haki Euroopan unionin jäsenyyttä. Mitä Venäjällä nyt pitäisi tapahtua, jotta Suomi hakisi sotilasliitto Naton jäsenyyttä?

”En usko, että päätös Suomen Nato-jäsenyydestä kaipaa mitään eksistentiaalisia kriisejä sen paremmin Venäjällä kuin muuallakaan. Toivon, että järkeviin argumentteihin perustuva keskustelu Suomen puolustuksesta jatkuu, ja sen perusteella kansakunta tekee jossain vaiheessa johtopäätökset suuntaan tai toiseen.”

”Nyt olemme tavallaan välitilassa, että voimme liittyä mutta voimme olla liittymättäkin.”

Eikö tuollainen savolainen vastaus lähinnä ärsytä venäläistä kenraalia?

”Yhden viisaimmista puheenvuoroista on käyttänyt ministeri Jaakko Iloniemi. Hän sanoi jossain yhteydessä, että sotilaiden kartoilla olemme selvästi osa läntistä, turvallisuuspoliittista järjestelmää. Ja Iloniemen arvio oli, että meillä on kaikki Nato-jäsenyydestä seuraavat riskit jo nyt, mutta ei ole jäsenyyden tuomaa suojaa.”

Venäjän vallanpitäjät ovat hoitaneet oman kotikenttänsä mieleisekseen hämmästyttävän tehokkaasti. Kevään 2012 jälkeen Venäjän valtion ohjaksissa olevat venäläiset tiedotusvälineet ovat saaneet kansalaismielipiteen myötäilemään lähes täysin Kremlin kulloisiakin päätöksiä.

”Minulla on monenlaisia havaintoja, kuinka tavallisten venäläisten, myös koulutettujen ja keskiluokkaisten, maailmankuva on muokkaantunut hyvin erilaiseksi kuin meidän. Tämä on voimakas, nopea ja hyvin ikävän suuntainen kehitys.”

”Jos en olisi tehnyt neljää vuotta töitä Venäjällä, niin voi olla, että sanoisin, ettei tällainen ole mahdollista. Mutta niin se vain on mahdollista.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit