Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Professori taisi myös käytännön lainopin

Ihmiset
 
Heikki Halila
Esko Hoppu
Esko Hoppu

Professori Esko Hoppu kuoli pitkäaikaisen ja vaikean sairauden murtamana Helsingissä 13. heinäkuuta. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Helsingissä 15. tammikuuta 1935.

Merikapteenin poika Esko Hoppu tuli ylioppilaaksi Käpylän yhteiskoulusta 1954, suoritti lakimiestutkinnon 1959 ja ryhtyi sen jälkeen jatkamaan opintojaan tuomioistuinharjoittelun ja asianajotoimistossa työskentelyn ohessa. Vuonna 1962 hän siirtyi Helsingin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan assistentiksi.

Vuonna 1966 merioikeudellisella väitöskirjalla tohtoriksi tullut Hoppu nimitettiin vuonna 1969 siviilioikeuden apulaisprofessoriksi. Vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden professorina Hoppu oli vuodet 1973–1998.

Esko Hopun tieteellinen toiminta ulottui laajalle siviili- ja kauppaoikeuden piirissä. Pääosa siitä jakautui kolmen elinkeinotoiminnan alueelle – rakennusurakan sekä vakuutus- ja kuljetustoiminnan lohkoille. Hänen kirjallinen toimintansa ulottui myös moniin velvoiteoikeuden peruskysymyksiin, vahingonkorvausoikeuteen sekä välimies- ja asianajo-oikeuden alueille. Teosten määrä nousi pitkälle toiselle kymmenelle. Hopun kirjalliselle toiminnalle oli tunnusomaista hyvä harkintakyky, tarkkuus ja pyrkimys konkreettisiin, käytäntöä palveleviin tutkimustuloksiin.

Yliopistossa Hoppu tuli tunnetuksi suosittuna ja selkeäsanaisena luennoitsijana. Hän oli kollegana ja esimiehenä hyväntahtoinen, tasapuolinen ja kaikissa tilanteissa luotettava. Hopun osaaminen tuli käyttöön myös yliopiston hallinnossa. Hän toimi eleettömästi ja tehokkaasti kanslerinsihteerinä, laitosesimiehenä, varadekaanina ja yliopiston apteekin hallituksen puheenjohtajana.

Hoppu ei ollut vain yliopistomies. Hänen lakimiesuransa koostui monikerroksisista, toisiaan tukevista tehtävistä. Hoppu oli Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen puheenjohtaja 1974-1976, ja toimi tämän yhdistyksen luottamustehtävissä yli 40 vuotta, pidempään kuin kukaan muu. Hoppu oli Suomen Asianajajaliiton sivutoiminen asiamies vuosikymmenen ajan, osan tästä ajasta professorin tehtävän ohessa. Hän toimi 15 vuotta lakisääteisessä merivahingonlaskijan tehtävässä. Hoppu kantoi vastuuta lukuisissa lautakuntatyyppisissä puheenjohtajatehtävissä kuten vakuutuslautakunnassa ja Keskuskauppakamarin välityslautakunnassa.

Monitietoinen Hoppu oli arvostettu asiantuntija käytännön lakimiestehtävissä niin oikeustieteellisten lausuntojen antajana kuin välimiehenäkin. Opettajansa ja kollegansa professori Matti Ylöstalon jälkeen Hopusta tuli Suomen johtava välimies ja primus inter pares yliopistollisen osaamisen ja käytännön lakimiestehtävissä tarvittavan taidon yhdistäjänä.

Hopun aikaansaannokset kertovat aidosta kiinnostuksesta lainopillisia kysymyksiä kohtaan sekä uutteruudesta, tunnollisuudesta ja poikkeuksellisesta työkyvystä. Paradoksi on siinä, ettei hänellä näyttänyt olevan hoppua. Puheille pyrkivälle nuoremmalle kollegalle kuului tavallinen hymynkareen kanssa lausuttu rauhoittava avausrepliikki: ”Onko murheita?”

Hopun yliopistolle maalautetusta muotokuvasta sanoi eräs hänen pitkään tuntenut henkilö osuvasti: ”Kuvassa on mies, josta näkyy, ettei hän sano mitään turhaan”. Esko Hopulla ja hänen puolisollaan Raili Hopulla oli kolme lasta, jotka kaikki jatkavat isänsä työtä lakimiehen ammatissa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit