Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”En joudu aamuisin miettimään, onko työni merkityksellistä”, Tuija Talvitie sanoo

Tuija Talvitie johtaa maailman konflikteja sovittelevaa järjestöä, jonka presidentti Martti Ahtisaari perusti.

Ihmiset
 
Ville-Veikko Kaakinen / HS
Konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiativen toiminnanjohtaja Tuija Talvitie toivoisi, että valta määriteltäisiin uudestaan: ”Niin, ettei se olisi valtaa toisiin, vaan jotakin, mikä ihmisillä on yhdessä.”
Konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiativen toiminnanjohtaja Tuija Talvitie toivoisi, että valta määriteltäisiin uudestaan: ”Niin, ettei se olisi valtaa toisiin, vaan jotakin, mikä ihmisillä on yhdessä.” Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS
Kolme nopeaa

Globaalisti edistämisen arvoisia

1 Tasa-arvo

”Pohjoismaissa juuri tasa-arvo takaa ihmisille esimerkiksi mahdollisuuden koulutukseen ja reilun kohtelun erilaisten instituutioiden edessä.”

 

2 Luottamus

”Voi tuntua kliseeltä, mutta luottamuksen varaan rakentuvat kaikki vahvat yhteiskunnat, joissa ihmiset tietävät sopimusten pitävän ja prosessien toimivan.”

 

3 Fiksu yhteistyö

”Maailma on monimutkainen paikka, jossa vahvinkaan toimija tai valtio ei lopulta pärjää ilman yhteisen edun löytämistä ja yhteistyötä.”

”Olen nähnyt, miten valta ja vallanhimo voivat vietellä fiksujakin ihmisiä”, sanoo filosofian maisteri Tuija Talvitie työhuoneellaan konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiativen eli CMI:n tiloissa Etelärannassa.

Seitsemän vuotta CMI:n toiminnanjohtajana on opettanut hänelle realiteetteja kansainvälisestä politiikasta.

Silti Talvitie on optimisti, joka katsoo asioita laajasta perspektiivistä. Hän uskoo ihmisten voivan muuttaa epätyydyttäviä asiantiloja, ehkä maailmaakin.

Vain yhtä asiaa hän ei käsitä: miksi ihmiskunnan nykyiset haasteet eivät jo ole kitkeneet meistä lyhytnäköistä oman edun tavoittelua?

”Yhteisen hyvän vaaliminen sataisi ennen pitkää kuitenkin kaikkien laariin”, hän painottaa.

Lapualla vuonna 1959 syntynyt Talvitie oppi jo lapsena asian, joka on kantanut pitkälle.

”Pohjanmaalla on aina ollut itsenäisiä naisia. Minunkaan ei ikinä pitänyt pyydellä anteeksi olemassaoloani.”

Kotona haluttiin lasten myös näkevän maailmaa, ja Helsingin Munkkiniemen lukiosta Tuija Talvitie lähti lukuvuodeksi 1976–77 Yhdysvaltoihin.

Hän haaveili Kalifornian rannoista, mutta löysi itsensä Hicksvillen pikkukaupungista Ohiosta. Vuosi siellä avarsi silti huimasti maailmankuvaa, kun isäntäperheen matkailuautolla kierrettiin yli 25 osavaltiota.

Jo alkaessaan 1979 opiskella englantilaista filologiaa Helsingin yliopistolla Talvitie näki, ettei hänellä ole kärsivällisyyttä tulla hyväksi opettajaksi tai tutkijaksi.

Sivuaineenaan kansainvälistä politiikkaa lukenut filologi rakasti kirjallisuutta ja esiintymistä amatööriteatteri Finn-Brit Playersissa. Siellä tapaamansa Helsingin British Councilin johtajan vinkistä hän pääsi Britannian kulttuuri-instituuttiin äitiyslomasijaisen sijaisen sijaiseksi. Hänestä tuli apulaiskirjastonhoitaja 2.

”Vaikka se ei tuntunut kaikkein fantastisimmalta urahypyltä, työpaikka osoittautui mahtavaksi”, Talvitie kertoo.

Hän johti British Councilia vuosina 1997–2009, jolloin toiminnassa painottui koulutus- ja kulttuuriyhteistyö. Hän arvelee työskennelleensä jonkin isomman hyvän puolesta jo tuolloin.

CMI:n johtajana Talvitie on kova tiimityöläinen. Hän kannustaa työtovereitaan antamaan hänelle myös palautetta, sillä ihmiset harvoin näkevät omia virheitään.

Juuri näissä asioissa hän oli kompuroinut British Councilissa.

”Siellä ajattelin, että hemmetti kun nuo ihmiset ovat onnekkaita saadessaan pomoksi minut, joka olen kuin luotu tehtävään!”, hän sanoo nyt ja nauraa.

Alaiset näkivät asian toisin, ja Talvitie sai pian tylyn arvion esimiestaidoistaan. Asiaa pitkään mietittyään hän tajusi, ettei vika olekaan työntekijöissä, jos pomon johtamistapa ei toimi.

Vika on pomossa.

Nykyisin hän tietää saavansa ihmisiä arvostaen aikaan paljon enemmän kuin heitä arvostellen.

Hän tuntee myös ilmiön, josta useat johtotehtävissä olevat naiset puhuvat. Hän kuvailee British Councilin Euroopan eri maiden johtajien kokouksia, joissa kaikki muut osanottajat olivat brittimiehiä.

”Kuulin syrjiviä ja aika huvittaviakin kommentteja. En tosin miettinyt, että oliko niihin syynä suomalaisuuteni vai sukupuoleni. Itsetuntoni on sillä lailla vahva.”

Talvitie oli toiminut neljä vuotta CMI:n hallituksessa, kun häntä pyydettiin järjestön toiminnanjohtajaksi. Kahden lapsen viisikymppinen äiti näki, että olisi hullua ohittaa kiintoisa työ. Päätös ei ole kaduttanut.

Iso osa CMI:n työstä tapahtuu poissa julkisuudesta.

”Me emme voi tehdä rauhaa konfliktien osapuolten puolesta, mutta autamme sen luottamusta vaativissa ja poliittisesti herkissä prosesseissa. Asioista lehdille huutelu on viimeinen asia, jota siinä tarvitaan”, Talvitie selittää.

Nykyinen pakolaiskriisi on kirkastanut järjestön merkitystä suomalaisillekin, kun Lähi-idän sodat tuntuvat Kuusamossa asti.

CMI:n perustaja, presidentti Martti Ahtisaari ei itse osallistu enää operatiiviseen työhön. Viime vuonna hän sanoi pohtivansa järjestön hallituksen puheenjohtajuudestakin luopumista 2017.

Viittaus siihen saa Talvitien lohkaisemaan spontaanisti: ”Ei luovu, jos asia jotenkin on minusta kiinni!”

Sitten hän vakavoituu ja sanoo kokevansa Ahtisaaren perinnön ylläpitämisen myös kunnia- asiakseen. ”En siis joudu aamuisin miettimään, että onko työni merkityksellistä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit