Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

1920-luvun housut kestävät kyllä – Lassi Patokorpi suosii vanhaa sen laadukkuuden takia

Lassi Patokorpi ei ole keräilijä, vaikka pukeutuu vanhoihin vaatteisiin ja viihtyy jugendhuonekalujen keskellä.

Ihmiset
 
Jaana Rinne
Emilia Kangasluoma / HS
Lassi Patokorven Kruununhaan kotiin mahtuu vain 15 prosenttia hänen huonekaluistaan. Loput ovat varastossa. ”En minä niitä myy. Toivon, että jonain päivänä asun niin isossa asunnossa, että saan kaiken käyttöön.”
Lassi Patokorven Kruununhaan kotiin mahtuu vain 15 prosenttia hänen huonekaluistaan. Loput ovat varastossa. ”En minä niitä myy. Toivon, että jonain päivänä asun niin isossa asunnossa, että saan kaiken käyttöön.” Kuva: Emilia Kangasluoma / HS

Vanhan ajan keikarilta näyttävä nuori mies avaa oven. Sen takana on mennyt maailma. Lassi Patokorven vaatteet, huonekalut ja esineet ovat 1900-luvun alusta.

”Ostin nämä housut tänä vuonna. Ne ovat 1920-luvulta. Kirpputoreilta voi tehdä kuolinpesien jäljiltä yhä löytöjä.”

Patokorpi kertoo hankkivansa vanhoja vaatteita niiden laadukkuuden takia.

”Kestävyyteen suhtaudutaan nykyään eri tavalla kuin ennen. Ostetaan halpaa ja huonoa. Minulla on muutamat modernit kengät, mutta suurin osa on 1920–1950-luvuilta. Mitkään niistä eivät ole käyttökelvottomia.”

Vanhat, suomalaiset miesten vaatteet ovat Patokorven suosiossa. ”Meidän vanha muoti oli laadukasta. Aaltosen kenkätehdas teki esimerkiksi aikoinaan huippulaatua. Vuosisadan alussa tehdyt suomalaiset kengät voittivat Pariisin maailmannäyttelyn. Toivon vanhalle suomalaiselle designille uutta arvostusta.”

Muodin vaikutteet tulivat Suomeen Saksasta, Englannista ja Amerikasta.

Seurasaaren ulkomuseossa työskentelevä Patokorpi tietää, mistä puhuu: hän on toiminut viisi vuotta suomalaisen vintageyhdistys Fintage ry:n puheenjohtajana.

Sadan jäsenen yhdistys järjestää näyttelyitä sekä myyntitapahtumia ja korostaa vanhan kestävyyttä ja ekologisuutta.

Hyvin säilynyt vanha tavara avaa historiaa esineen tasolla. Niin kuin esimerkiksi ne käyttämättömät 1960-luvun Karhun monot, jotka Patokorpi lahjoitti viime talvena Urheilumuseolle. Sinivalkoisten monojen tyylikäs design on 1940-lukua.

Attilan tehtaan kenkäpari oli hylätty Seinäjoen kierrätyskeskukseen. Pari maksoi euron.

Pitkään mietittyään Lassi Patokorpi päätti tehdä sijoituksen ja kaivoi lompakostaan kolikon.

Käyttämättömät kengät alkoivat hiertää uuden omistajan mielikuvitusta. Miten ne oikein olivat päätyneet Seinäjoelle? Miksi kukaan ei ollut käyttänyt niitä? Millainen niiden omistaja oli ollut? Kengät olivat kokoa 44, joten omistajan täytyi olla täysi-ikäinen.

”Museomaailmassa on jo pidempään painotettu esineen tarinaa. Esineen ei tarvitse olla arvokas, olennaista on sen herättämä mielenkiinto. Minua kiinnostaa myös esine itsessään. Se, mistä materiaalista ja millä tekniikoilla se on tehty.”

Esineet kiinnostavat Patokorpea niin paljon, että hän on koonnut tavaroistaan museologian sääntöjen mukaisen pääkirjan Vaatturitietokanta-nettisivulleen.

Esteetikko pitää myös valaisimista ja niiden korjaamisesta.

”Kun puuhailen vanhojen esineiden kanssa, hion samalla omia taitojani.”

Patokorven lapsuuden kodissa oli designesineitä, mutta vintageharrastus pääsi vauhtiin vasta käytännön tarpeesta. Hän etsi lukioaikana housuja, mutta ei löytänyt sopivia tavallisista vaatekaupoista.

”Pidän vanhasta mutta en ole keräilijä. Olen pikemmin hyödyntäjä. Keräilystä tulee mieleen heppu, jonka kotona on 5 000 käyttämätöntä kuulakärkikynää.”

Patokorpi on miettinyt vanhojen esineiden kiehtovuutta.

”Vanhojen esineiden kauneus kertoo kestävän kuluttamisen filosofiasta. Tämän ajan esineisiin ei voi fiksoitua, koska tavarat ovat kertakäyttöisiä. Tässä suhteessa voimme oppia jotain vanhasta esinekulttuurista.”

Patokorven pienessä asunnossa pääsee huikealle aikamatkalle, mutta isäntä on tiukasti kiinni nykyajassa.

Filosofian maisteriksi vuosi sitten englantilaisesta filologiasta valmistuneen Patokorven gradu kun käsittelee kolmiulotteista 3d-tulostusta.

Patokorpi kertoo, että 3d-tulostus – eli virtuaalisen mallin tulostaminen fyysiseksi esineeksi – on demokraattiselta idealtaan sukua 1800-luvun lopun englantilaiselle arts and crafts -taidekäsityöliikkeelle. Arts and crafts painotti käsityön merkitystä teollisen vallankumouksen loppuvaiheessa ja synnytti paikallisen jugendtyylin.

”Samalla tavalla 3d-tulostus tuottaa esineitä ’käsityönä’ ihmisten tarpeisiin.”

Patokorpi oli kiinnostunut tulevaisuudesta jo lapsuuden kotipaikkakunnallaan Ikaalisissa. Hän teki peligrafiikkaa, mutta haaveili Taideteollisesta korkeakoulusta ja teollisen muotoilijan ammatista.

”Olin päättänyt, että ainakaan en ryhdy opiskelemaan englantilaista filologiaa. Molemmat vanhempani ovat opiskelleet sitä ja äitini on englannin kielen opettaja. Ryhdyin kuitenkin – eikä se ollut loppujen lopuksi huono idea. Rajoitteet ruokkivat luovuutta.”

Emilia Kangasluoma / HS
Lassi Patokorpi
Lassi Patokorpi
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit