Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Punkaharjun kansallismaisemassa seisovasta hotellista tuli tämän kesän matkailupuheenaihe

Runeberg kuvaili kansallismaiseman elementit, Topelius paikansi sen Punkaharjulle.

Ihmiset
 
Ulla-Maija Lähteenmäki
Hotelli Punkaharju heinäkuussa 2016.
Hotelli Punkaharju heinäkuussa 2016. Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki

Kansallismaisema lienee kaikille tuttu käsite? Sen kauneudesta Runeberg aikanaan kirjoitti. Kukkulalta katsottu honganrunkojen puna, kimmeltävä järvenselkä ja lehtipuiden siivilöimä pehmeä aamukajo.

Sanotaan, että Runeberg kuvaili suomalaisen kansallismaiseman elementit ja Topelius antoi sille koordinaatit – ne olivat Punkaharjulla.

Koko kauniissa Suomessa ei ole ihanampaa paikkaa, ei enemmän rakkauden ja ihailunarvoista seutua kuin Punkaharju, kirjoitti toimittaja ja kirjailija Zachris Topelius Vanha Kaunis Suomi -teoksessaan (Finland framställdt i teckningar, 1845) ja myöhemmin Maamme kirjassa, joka kuului koululaisten lukemistoon 1950-luvulle asti.

Topeliuksella oli ehkä suurin vaikutus siihen, että kansa rakastui Punkaharjuun. Huvittavaa sinänsä, että ei tiedetä varmaksi, oliko toimittaja Topelius vielä itse edes käynyt Punkaharjulla, kun hän jo alkoi sitä ylistää. Moni on käsityksessä, ettei ollut.

Lukijat kuitenkin vakuuttuivat Punkaharjusta kirjoitusten perusteella ja lähtivät käymään. Silloin ei ollut vielä matkaoppaita Suomesta – lehtikirjoituksilla oli suuri merkitys. Niistä paikoista tiedettiin, joita kehuttiin painetussa sanassa.

Matkaajat tarvitsivat yösijan – niinpä harjulle perustettiin hotelli vuonna 1845. Ensimmäisenä kesänä 76 matkailijaa kirjoitti nimensä vieraskirjaan, seuraavana kesänä 180. Silloin hotelli ei tosin vielä ollut virallinen hotelli, vaan metsänvartijan tupa, jossa oli kolme huonetta matkalaisille.

Leikataanpa tässä kohtaa nykyhetkeen: tuo sama hotelli seisoo harjulla yhä. Se avattiin tänä kesänä kunnostettuna Hotelli Punkaharju -nimellä, mutta itse talo on ytimeltään sama. Se on tyyliltään sveitsiläinen, ja koristukset ovat säilyneet nykypäivään. Tornikin hotellissa oli jo alunperin – sekin kuuluu sveitsiläiseen rakennustyyliin. Sitä tarvittiin myös, jotta metsänvartija saattoi tähystää mahdollisia maastopaloja. Nyt sinne katetaan romanttisia illallisia.

Hotelli on nykyisin hennon vaaleanpunainen. Alkuperäisestä väristä ei ole varmuutta – Punkaharjun historiaa tutkinut dosentti Jyrki Paaskoski sanoo, että puunvärinen se tuskin oli missään vaiheessa. Tuohon aikaan valtion rakennukset oli tapana erottaa talonpoikaisista maalatulla ulkopinnalla. Tyypillisiä värejä olivat keltainen ja tumma ruskea.

”Sen värisiä olivat esimerkiksi Ruissalon villat Turussa. Ja toisin kuin nykyään, ikkunanpuut maalattiin usein varsinaista seinänväriä tummemmiksi”, Paaskoski kertoo.

1800-luvun loppupuoliskolla ja 1900-luvun alkupuolella suurin osa hotelliin saapujista oli säätyläisiä. Ihmisiä, jotka lukivat. Punkaharjulle saavuttiin höyrylaivalla tai lossilla. Vuoden 1927 Helsingin Sanomissa oli Valtionhotellin mainos: vuorokauden koko ylläpito maksoi 50 markkaa. Nyt hotelliyö kahden hengen huoneessa maksaa kesäsesonkina 220 euroa.

Vuosien varrelle on mahtunut: Rikkaita venäläisiä turisteja tulvi 1910-luvulla, 1930-luvulla hotellissa tarjottiin sosiaalisesti tuettuja lomia. Talvisodan aikaan ilmatorjuntalotat tähystivät hotellin tornista viholliskoneita, ja 1970-luvulla väläytettiin koko mörskän purkamista.

Onneksi ei purettu.

Hotelli Punkaharju on yksi tämän kesän matkailupuheenaiheista. Yrittäjät Saimi ja Thomas Hoyer sekä Janne Leinonen avasivat hotellin kesän alussa täysin remontoituna ja lopputulos on hyvin kaunis.

Ja yhä on niin kuin on aina ollut: hotellin ydin on harjulta avautuvassa kansallismaisemassa.

Suomessa on 27 kansallismaisemaa, Punkaharjun ohella moni tietää ainakin Kolin. Ympäristöhallinnon mukaan ne ilmentävät maamme eri osien edustavimpia luonnon- ja kulttuuripiirteitä.

Kansallismaisemilla on vahva suomalaisuuden symboliarvo – miltähän ne näyttäisivät, jos valinta tehtäisiin nykyaikana puhtaalta pöydältä?

Punkaharjun maisema ei tosin ole enää entisensä, Jyrki Paaskoski sanoo. Männyt ovat kasvaneet vuosisadassa paksuiksi, lehtipuitakin on enemmän. Maisema on kaventunut, Paaskoski toteaa. Sitä ideaalia on vaikea tavoittaa, mihin Runeberg aikoinaan rakastui. ”Itse olen hieman pullikoinut liikaa varovaisuutta vastaan. Vaikka kyseessä onkin luonnonsuojelualue, kyse on ennen kaikkea puistosta ja kulttuurimaisemasta, joka ei säily, ellei metsää harvenneta”, Paaskoski sanoo.

Siksi hän ymmärtää niitäkin, jotka kiipeävät Punkaharjulle, katsovat Puruvedelle ja ihmettelevät, että miten niin Suomen kaunein, eihän täältä edes näe mitään.

Vaikka pysytään nyt faktoissa – kyllä sieltä yhä näkee.

Portaat johtavat jyrkkinä rinteeseen, järvi läikehtii asiaankuuluvasti ja taivas on lähellä. Maisema tuntuu tutulta, vaikkei sitä olisi aiemmin nähnytkään. Ei se jylhä ole niin kuin Kolilla, mutta rauhallinen, yksinkertainen ja raikas.

Tekee mieli viipyä hetki.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Jyrki Paaskosken toimittamaa Luonnon vihreä ajatusviiva -kirjaa.

Museovirasto
Punkaharjun Valtionhotelli 1800-luvun lopulla.
Punkaharjun Valtionhotelli 1800-luvun lopulla.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit