Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kalle Fagerström tietää monta kalajuttua pääkaupunkiseudulta

Siimoilla tuli lohta parhaimmillaan sata päivässä, nyt jo eläköitynyt lehtisaarelainen ammattikalastaja Kalle Fagerström muistelee.

Ihmiset
 
Jouni Suolanen
Jukka Gröndahl / HS
Kalle Fagerström on vuokrannut Helsingin edustalla olevaa Ryssänsaarta 40 vuoden ajan. Nykyisin hän käy saarella harvoin, kun se on ”vähän syrjässä”. Kuvassa Fagerström on kotirannassaan Lehtisaaressa. Kalavene killuu kaislikossa.
Kalle Fagerström on vuokrannut Helsingin edustalla olevaa Ryssänsaarta 40 vuoden ajan. Nykyisin hän käy saarella harvoin, kun se on ”vähän syrjässä”. Kuvassa Fagerström on kotirannassaan Lehtisaaressa. Kalavene killuu kaislikossa. Kuva: Jukka Gröndahl / HS
Kolme nopeaa

Parhaat lomamatkat

1 Matka maapallon ympäri

”Kahdessa kuukaudessa kävimme vaimon ja pojan kanssa 20 maassa. Tällaisella matkalla näkee ja kokee kaikenlaista.”

 

2 Amerikan etelävaltiot

”6 000 mailin matkaan sisältyi risteily Meksikoon ja Panaman rannikolle katsomaan valaita. Vaimo on kova Elvis-fani, joten matkan kohokohta oli käynti Gracelandissa Memphisissä.”

 

3 Kuuba viime vuonna

”Kuuba on eksoottinen paikka. Ikinä en ole nähnyt niin siistiä maata –

ei roskan roskaa missään. Ihmiset olivat ystävällisiä, eikä tarvinnut pelätä varkaita. Kuin olisi mennyt 50–60 vuotta taaksepäin – teillä ajoi amerikanrautoja ja ladoja, joissa oli puiset ovet.”

Kalle Fagerströmin, 74, paatti killuu kaislikossa Lehtisaaren rannassa. Veneessä on vaihtoverkot kahdessa saavissa sekä kaksi merkkilippua.

Tuosta rannasta Fagerström on vienyt pyydetyt kalat autollaan 40 vuotta kalatukkuun. Enää ei siistillä rannalla näy merkkejä kalastuksesta.

”63-vuotiaana lähdin eläkkeelle heti kun pääsin. Sen verran kalastan muutamalla verkolla, ettei ostamassa tarvi käydä. Ruokakalat pitää saada itse”, hän toteaa.

Fagerström on syönyt pelkästään kalaa 30 vuotta. Yleensä hän keittää tai paistaa kalan. Siika on hyvää graavattuna tai kun kastaa raakaa kalaa paloina soijakastikkeeseen. Kuhakin käy.

”Turska olisi hyvää, jos sitä saisi, mutta kun ei enää saa”, Fagerström sanoo.

”Kun minulla oli vielä troolari, kerran vedettiin tunti troolia Porkkalan majakan luona. Troolissa oli 3 800 kiloa turskaa ja vain seitsemän silakkaa, vaikka silakkaa yritettiin. Tunnin päästä kuhaverkko oli ihan täynnä turskaa. Kaikki turska meni rehuksi, vaikka se on parhaita ruokakaloja mitä on.”

Fagerström on asunut Lehtisaaressa 48 vuotta samassa talossa. Sitä ennen hän asui useassa paikassa ”pitkin Helsinkiä”.

Helsinkiin hän muutti 16-vuotiaana synnyinseudultaan Luvialta. Fagerström autteli ensin veljeään Klaukkalassa, mutta kun palkkaakin piti saada ”ennen kuin kuolee”, hän meni pariksi vuodeksi kirvesmieheksi rakennuksille.

Veri veti kuitenkin vesille. Kalastajan poika alkoi kalastaa ammatikseen – ensin lohisiimakalastusta perähyttiveneellä ja 12-metrisellä troolarilla, sitten lohisiima- ja silakkatroolausta kaverin isolla troolarilla 1970-luvun alussa.

Vuosikymmenen lopulla Fagerström osti oman troolarin. Sillä hän kävi lohisiimoilla Hangossa ja aina Gotlannissa asti.

Siimoilla tuli lohta parhaimmillaan sata päivässä ja kerran Porkkalassa 66 kappaletta, joista vain yksi oli alle viisikiloinen.

”Sain troolarilla maksettua kymmenen vuoden kalastuslainan. Sitten loppui silakan kalastus, kun kukaan ei ostanut silakkaa ja turkisjupakkakin alkoi. Edes rehuksi ei ostettu.”

Kun Fagerström myi troolarin, hän sai 25 000 markkaa. 350 000 markkaa hän oli siitä maksanut. ”Oli se hintansa tienannut. Ostin asunnon, ja oltiin käyty vaimon ja pojan kanssa matkailemassa maailmalla.”

Troolarin osti laivanrakennusinsinööri, joka laittoi sen kunnostamiseen puoli miljoonaa markkaa. Pian troolari paloi.

Fagerströmiä viehätti ammattikalastajan vapaus, kun sai mennä silloin kun halusi tarvitsematta kysyä lupaa keneltäkään.

”Homma ei ollut helppoa eikä siinä mitään saanut ilmaiseksi. Helpommalla olisi päässyt muiden töissä, mutta seitsemästä neljään työ olisi käynyt yksitoikkoiseksi.”

Troolin myynnin jälkeen Fagerström kalasti lohirysillä ulkoluodoilla kymmenisen vuotta. Rysiä oli vedessä kolmekin kerrallaan.

”Kerran parin metrin päähän rysän laidalta ui iso lohi. Vedin rysää lähemmäs, mutta lohta ei enää ollutkaan. Parinkymmenen metrin päässä hylje tuli näyttämään lohta hampaissaan. Hylkeet lopettivat ammattikalastajan lohenkalastuksen”, Fagerström toteaa.

Ammattikalastuksessa on monia vaaroja. Kalastajia on hukkunut Helsingin edustalla. Fagerströmiä vastaan vesillä on tullut myös useita ruumiita.

Hän kävi lohirysillä kaikissa keleissä. Kerran paluumatkalla merenkäynti oli kova. Aalto löi veneen yli. Vene täyttyi vedestä. Veneessä oli kymmenkunta lohta. ”Lapoin pikku hiljaa vettä pois ämpärillä. Kun vesi väheni, uskalsin jo istua penkille. Takatuuli on pahin”, Fagerström muistelee.

”Kun rysää kokee veneen keulassa ja vene roikkuu varpaissa, ei paljon tarvitse luiskahtaa, että on vedessä. Monta kertaa oli olipas lähellä -tilanteita, mutta kaukana kuitenkin.”

Neljä kertaa Fagerströmin kalavene on varastettu rannasta. Kerran oli jätetty uusi pyörä tilalle. Kerran paatin peräköysi oli irrotettu niin, että perämoottori hakkautui rikki rantakiviin.

Lehtisaaren asukkaat ovat kuitenkin suhtautuneet ammattikalastajaan hyvin.

”Aina on tultu juttelemaan. Mitään skismaa ei ole ollut ikinä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?