Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Eurooppalainen vaikuttaja kiinnostui Suomesta

Philippe Roberts-Jones 1924–2016

Ihmiset
 
Leif Blomqvist Eero Salovaara
JUHA ROININEN
Philippe Roberts-Jones
Philippe Roberts-Jones Kuva: JUHA ROININEN

Belgian tiede-ja kulttuuriakatemian presidentti Philippe Roberts-Jones kuoli Brysselissä, Belgiassa 9. elokuuta 91-vuotiaana. Hän oli syntynyt Ixelles’ssä Belgiassa 8. marraskuuta 1924.

Runoilija, museonjohtaja, yliopiston professori, taide- ja kulttuurihistorioitsija, esseisti ja kirjallisuusarvostelija... Philippe Roberts-Jones oli todellinen sivistyksen moniottelija.

Alku oli kuitenkin vaikea. Hän varttui aikuiseksi sodan kuluessa. Isä oli arvostettu lakimies, joka miehitetyssä Belgiassa toimi vastarintaliikkeessä. Saksalaiset teloittivat hänet vuonna 1943. Nuori Philippe seurasi isänsä jalanjälkiä ja toimi sodan loppuvaiheessa 20-vuotiaana yhdysmiehenä sotamarsalkka Montgomeryn Belgiaa vapauttaville joukoille. Perheessä säilynyt englannin kielen taito oli avuksi.

Roberts-Jonesin myötätunto ja ihailu Suomea kohtaan syntyi jo talvisodassa. Tällainen tunnetila oli yleinen Belgian nuorisossa, jopa koululaisissa. Siihen vaikutti Belgian oma uhanalainen asema, joka vuotta myöhemmin muuttui Saksan miehitykseksi.

Roberts-Jonesin laajan toimeliaisuuden perusta oli ranskan kieli ja sivistys. Kuitenkin hänen suhteensa Belgian flaameihin ja englannin- ja muunkieliseen Eurooppaan olivat avoimet ja mutkattomat. Osaltaan rauhallisuutensa ja kiihkottomuutensa ansiosta hänelle kertyi lukuisia luottamustehtäviä, joita hän hoiti läpi elämänsä, usein vuosikymmenien ajan. Arvostuksen osoituksia hänelle saapuikin monesta maasta, muun muassa paronin arvo kotimaassa.

Keskeisten kulttuurin hallintotehtävien lomassa hänen kynästään lähti joukko runokokoelmia sekä lukematon määrä esseitä ja muita kirjoituksia.

Belgian Kuninkaallisen taidemuseon johtajana Roberts-Jonesilla oli ratkaiseva osa Suomen taiteen, kirjallisuuden, muotoilun ja musiikin esittelemisessä Brysselissä ja muualla Belgiassa. Sen ajan suuriin panostuksiin kuului monipuolisesti Suomea esittelevä kulttuuriviikko vuonna 1984, jonka heijastusvaikutukset tuntuivat pitkään. Suomea ja Belgiaa yhdistävän taiteilija A. W. Finchin tuotantoa kattavasti esittelevä näyttely Ateneumissa 1991 ja vuotta myöhemmin Belgian Kuninkaallisessa taidemuseossa syntyi Roberts-Jonesin myötävaikutuksella ja suojeluksessa.

Myöhemminkin Suomen suurlähetystö saattoi käyttää hyväkseen hänen laajoja suhteitaan ja avuliaisuuttaan. Yhteistyö vakiintuikin, kun Roberts-Jonesin työtoveri Francoise de Saligny siirtyi museosta Suomen suurlähetystöön kulttuurisihteeriksi.

Roberts-Jonesin ystävällisen hymyn takaa pilkotti aito eurooppalainen humanisti, mutta myös aikaansaava ihminen. Ansioistaan hänelle myönnettiin Suomen Leijonan Ritarikunnan 1 luokan Komentajamerkki.

Vaimo Francoise oli hänelle hyvin läheinen ihminen ja tärkeä työtoveri.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit