Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Isoäiti yritti kuiskata kuolinvuoteellaan salaisuuden, mutta voimat ehtyivät – Oliko vaari venäläinen sotavanki?

Ira Vihreälehto halusi antaa isälleen lahjan ja ryhtyi selvittämään isoisänsä kohtaloa. Katso Vihreälehdon haastattelu HSTV:ssä kello 10.

Ihmiset
 
Pauli Jokinen
HSTV-keskustelu: Ira Vihreälehto sukelsi sukunsa salattuun menneisyyteen
HSTV-keskustelu: Ira Vihreälehto sukelsi sukunsa salattuun menneisyyteen
Tietokirjailija Ira Vihreälehto kuuli, että isoäiti oli kuolinvuoteellaan vihjannut suhteesta venäläiseen sotavankiin. Vihreälehto alkoi jäljittää taustojaan ja kertoo HSTV:n haastattelussa, miten nykyteknologian avulla voidaan tutkia kadonneita sukulaisia. Virheälehdon mukaan myös suomalaisilta on saattanut jäädä jälkikasvua silloiseen Neuvostoliittoon.
3 nopeaa

Ira Vihreälehdon vinkit sukututkimukseen

1 Tee dna-testit

Dna-testit kannattaa ottaa. Sen avulla pääsee pidemmälle kuin pelkillä arkistoilla. Testin saa halvimmillaan alle sadalla eurolla.

 

2 Haastattele sukulaisia

Ota talteen kaikki pienetkin tarinat, niistä voi olla myöhemmin apua. Ota myös kopiot kaikista valokuvista ja selvitä keitä niissä on.

 

3 Perehdy historiaan

Jos tutkit isovanhempiesi historiaa, niin lue kirjoja, jotka käsittelevät heidän aikaansa. Sukututkimus ei ole pelkkiä vuosilukuja ja asiakirjoja. Aikakauteen kannattaa perehtyä.

 

Hevosvaunuissa seisoo tumma mies ja pitää ohjaksista kiinni. Karvahattu lämmittää hänen päätään, maa on valkoinen lumesta. Onko mustavalkoisessa valokuvassa Ira Vihreälehdon isoisä?

”Kuva oli isoäitini Lempin valokuva-albumin ensimmäisellä sivulla. Kun kuvasta kysyi, seurasi aina hiljaisuus ja hämmennys. Kuvasta ei ollut sopivaa puhua”, Vihreälehto kertoo.

Ira Vihreälehto on kirjoittanut kirjan Tuntematon sotavanki (Atena Kustannus), jossa hän yrittää selvittää, kuka hänen isoisänsä on. Kirja ilmestyy tänään.

Vihreälehdon isoäiti Lempi kuoli rintasyöpään vuonna 1968, kuusi vuotta ennen Iran syntymää. Kuolinvuoteellaan Lempi pyysi pojaltaan anteeksi ja yritti kertoa jotain. Hän oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei saanut sanotuksi enempää.

Ira Vihreälehdon kotialbumi
Onko tämä hevosmies Ira Vihreälehdon isoisä?
Onko tämä hevosmies Ira Vihreälehdon isoisä?
Ira Vihreälehdon kotialbumi
Vihreälehdon isoäiti Lempi. Kuva otettu luultavasti ennen sotia.
Vihreälehdon isoäiti Lempi. Kuva otettu luultavasti ennen sotia.

Vihreälehdon isä arvasi myöhemmin, mistä on kyse. Hän oli venäläisen sotavangin poika.

Ira Vihreälehto halusi antaa isälleen lahjan ja ryhtyi selvittämään isoisänsä kohtaloa. Muutamia vuosia sitten hän jäi työttömäksi ja ryhtyi työnhaun ohessa tekemään tutkimustyötä.

”Olin naiivi ja luulin itsestäni liikoja. Luulin selvittäväni asian hetkessä, mutta sukututkimus paljastuikin todella työlääksi.”

Tuntematon sotavanki -kirja etenee kuin dekkari. Välillä ollaan lähellä ratkaisua ja välillä juoneen tulee lisää kiemuroita.

Isoäiti Lempi työskenteli sota-aikana keittäjänä Otavan koulutilalla lähellä Mikkeliä. Hänellä oli suhde venäläisen sotavangin kanssa, joka työskenteli samalla tilalla. Vankeja oli tapana lähettää vankileireiltä apulaisiksi maaseuduille. Vankileireillä oli usein huonot olot, mutta maatiloilla he saivat olla vapaammin.

”Vangit tuli lukita yöksi erillisiin rakennuksiin, mutta sitä ei kovin tarkasti ilmeisesti noudatettu. Otavan koulutilalla vankeja säilytettiin niin sanotussa perunatuvassa. Päivisin he saivat usein syödä samassa pöydässä isäntäperheen kanssa”, Vihreälehto tietää.

Jatkosodan aikana maatiloilla työskenteli yhteensä noin 40 000 vankia. Romansseja paikallisväestön kanssa ei voitu välttää.

”Oletetaan että näistä suhteista syntyi pari sataa lasta. Pidän lukua hyvin pienenä, sillä tutkimusteni myötä olen törmännyt lukuisiin tapauksiin, joissa sotavangeilla on jälkeläisiä Suomessa”, Vihreälehto sanoo. ”Sodan jälkeen suhteista vaiettiin. Vangeille raskaana olleita naisia uhkasi vankeustuomio ja yhden tarinan mukaan eräs nainen jopa pahoinpideltiin hengiltä.”

Loppuvuonna 1943 Vihreälehdon isoäiti tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Vanki luultavasti palautettiin rauhan tultua Neuvostoliittoon eikä hänestä kuultu enää koskaan. Lempi meni vuonna 1946 naimisiin uuden miehen kanssa, jota poika piti isänään.

Vuosia historian opettajana ja historioitsijana työskennellyt Vihreälehto tarttui ripeästi tutkimusmateriaaliin. Hän selvitti Otavan koulutilalla olleiden vankien nimet. Heitä löytyi 15. Yksi heistä olisi Vihreälehdon isoisä.

”Yllätyin, että monilla vangeista oli suomalainen nimi, esimerkiksi Heikki, Matti ja Simo. He olivat Karjalasta ja Inkeristä.”

Vihreälehto teetti dna-testin, joka vahvisti saman asian. Hän on 95-prosenttisesti suomalainen, geeniperimässä on vain pieniä viitteitä Itä-Eurooppaan. Joten hänen isoisällään oli oltava vahva suomalainen perimä. Vihreälehto etsi internetin 23 And Me -palvelusta henkilöitä, jotka olivat dna-testin perusteella hänen sukulaisiaan. Kun sopivia henkilöitä löytyi, hän ryhtyi Facebookin ja sähköpostin avulla kirjeenvaihtoon. Hän käytti lisäksi VK:ta, joka on venäläisten suosima sosiaalinen media.

”Yllätyin, miten helppoa ja vaivatonta venäläisten kanssa oli kommunikoida. He ovat olleet todella avuliaita ja ystävällisiä. Usein tosin jouduin turvautumaan Google-kääntäjän apuun.”

Ville-Veikko Kaakinen / HS
Ira Vihreälehto on kirjoittanut sukunsa historiaa selvittävän kirjan. Hän työskenteli paljon Kansallisarkiston tiloissa.
Ira Vihreälehto on kirjoittanut sukunsa historiaa selvittävän kirjan. Hän työskenteli paljon Kansallisarkiston tiloissa.

Kirjoittaminen oli Vihreälehdolle terapeuttista.

”Opin ymmärtämään itseäni paremmin. Nyt tiedän, miksi koen juurettomuutta.”

Kirja on nyt ilmestynyt, mutta edelleenkään Viherlehto ei tiedä isoisäänsä. Hän pitää todennäköisimpänä vaihtoehtona Heikki Prokofjevia, joka oli kuutisen vuotta Lempiä nuorempi ja kotoisin Luvajärveltä, Rukajärven pohjoispuolelta. Kenties Heikki on valokuvan hevosmies. Varmuutta Vihreälehto ei ole vielä saanut.

”Kumpi sitten on tärkeämpää, hyvä tarina vai totuus”, hän miettii.

”Itse tulen Itä-Suomesta, jossa on vahva tarinankerronnan perinne. Hyviä tarinoita riittää ja niitä pitää vielä vähän värittää. Mutta jatkan tutkimista ja selvittämistä. Haluan ratkaista mysteerin.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit