Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tohtori Ellen Ndeshi Namhila pakeni sissileirille, pääsi stipendiaatiksi Tampereelle – ja nousi yliopiston vararehtoriksi Namibiassa

Namibilalainen Suomen-ystävä luennoi tällä viikolla Helsingin historiakonferenssissa naisten historiallisista kertomuksista namibialaisissa kylissä

Ihmiset
 
Veli-Pekka Leppänen
Rio Gandara / HS
”Koin toki epävirallista rasismia Suomessa, mutta tulin tänne siirtomaasta, jossa rasismi oli virallista ja lailla säädettyä”, namibialainen Ellen Ndeshi Namhila sanoo.
”Koin toki epävirallista rasismia Suomessa, mutta tulin tänne siirtomaasta, jossa rasismi oli virallista ja lailla säädettyä”, namibialainen Ellen Ndeshi Namhila sanoo. Kuva: Rio Gandara / HS
Kolme nopeaa

Suomalaisia valttikortteja

1 Kasvatus

”Suomi on paras maa kasvattaa lapsensa. Tämän tiedän kokemuksesta, jonka sain kahdeksana vuonna lapseni kanssa täällä.”

 

2 Juuret

”Vahva tietoisuus alkuperästä. Suomalaiset tietävät keitä he ovat ja tuntevat siitä oikeanlaista ylpeyttä.”

 

3 Työmoraali

”Suomalaisten työmoraali on jotakin sellaista, jota mielelläni veisin mukanani namibialaiseen yhteiskuntaan.”

”Luodit iskivät jalkani ja käteni läpi. Suistuin laukausten voimasta maahan, ja onneksi minut pelastettiin kotikylään”, Ellen Ndeshi Namhila palaa kauhunhetkiin Namibiassa vuonna 1976. Hän oli tuolloin 12-vuotias tyttönen, jota eteläafrikkalaiset sotilaat tulittivat varoituksetta.

Laukauksista alkoi pitkä ja mutkikas elämäntie.

Hän pakeni Angolaan ja toimi sairaanhoitajana vapautusliike Swapon sissileirillä, koki eteläafrikkalaisten pommituksia, lähti lukioon Gambiaan, ja opiskeli maisteriksi Tampereen yliopistossa…

Stipendin myönsivät Swapo ja Suomen kirjastoseura.

Rio Gandara / HS
Ellen Ndeshi Namhila
Ellen Ndeshi Namhila

”Kun astuin lentokoneesta marraskuussa 1985 olin jäätyä kuoliaaksi. Näin edessäni jumalaisen kauniin, puhtaan valkoisen maan ja puut huurteessa, mutta minä olin kesämekossa”, Ellen Ndeshi Namhila nauraa sydämellisesti.

”Kirjastonjohtaja Marjatta Lahti auttoi löytämään lämpimiä vaatteita.”

Ellen Ndeshi Namhilan kertoma kuulostaa paljolti sadun kaltaiselta, mutta kaikki se on totta ja tapahtunutta. Hän purkaa kokemuksiaan jäsennellysti, analyyttisin lausein.

Viime vuoden syksyllä Ellen Ndeshi Namhila, 52, palasi Tampereelle puolustamaan tohtorinväitöstään arkistojen, lainsäädännön ja historian suhteista. Eikä hän ole kotimaassaankaan kuka tahansa Mrs. Nobody, vaan toimii vararehtorina Namibian yliopistossa – viiden vuoden virkavapaudella yliopiston kirjastonjohtajan työstä.

Namibian pääkaupungissa Windhoekissa toimiva yliopisto on paisunut neljännesvuosisadassa: opiskelijoita on 25 000, henkilökuntaa yli 2 000, kampuksia 12 ja tiedekuntia puolentusinaa. Vararehtorina Ellen Ndeshi Namhila vastaa laajoista aloista, kuten henkilö- ja talousasioista, atk:sta ja kiinteistöistä sopimuksineen. Työpäivät venyvät.

”Vastuuta on valtavasti, mutta rakastan työtäni ja ongelmanratkaisua. Tykkään myös toimia nuorten opiskelijoiden kanssa, joista monet ovat hyvin köyhiä mutta hyvin motivoituneita ja lahjakkaita.”

Vuonna 1990 itsenäistyneessä Namibiassa on paljon asioita lupaavasti alullaan – jopa tasa-arvoa ajatellen. Nykyhallitusta johtaa nainen ja puolet ministereistä on naisia.

Tohtori Namhilalla onkin maansa tulevaisuudesta hyviä odotuksia. Namibian vain 2,3 miljoonan väestö ja pienehkö maa-alue ovat kehitykselle hyödyksi, samoin eräät uusiutuvat luonnonvarat ja kalastuselinkeino.

”Öljyäkin meillä on, mutta emme halua sitä löytyvän lisää. Jo nykyesiintymistä on saatu ongelmia, ja globaalit suurfirmat horjuttavat ja korruptoivat talouttamme ja pilaavat luontoamme”, hän varoittaa.

Hänen mielestään namibialaiset poliitikot ovat samankaltaisia kuin muualla: ”Monet haluavat tehdä ja tekevät lujasti töitä, jotkut taas haluavat enemmän tulla nähdyksi.”

Suomen-vuosiaan tohtori Namhila muistelee vilkkaasti. Hän ystävystyi syvästi monien suomalaisten kanssa, törmäsi moninaisiin asenteisiin, antoi vaikutteita ja vaikuttui itse.

”Olin niin nuori kun tulin, että sosiaalistuin Suomessa; etiikkani on suomalaista perua, ja arvostan vastuuntuntoa ja päämäärien toteuttamista, pidän työn tuloksia keskeisenä asiana.”

Hän jatkaa: ”Ja suomalaisten vaatimattomuus! Entiset presidenttinnekään eivät asu palatseissa vaan tavallisissa kaupunkitaloissa, ja poliitikot kulkevat kansan parissa ilman henkivartiokaartia.”

On kuitenkin jotakin, mitä namibialainen Suomen-ystävä ei kiitä.

”Kahdessa vuosikymmenessä huomaan että juomakulttuuri on huonontunut, nuoret juovat liikaa ja avoimesti kaduilla. Se ei ole hyväksi.”

Tällä kertaa Ellen Ndeshi Namhila on saapunut Helsinkiin historiankonferenssiin, jossa hän perjantaina luennoi naisten historiallisista kertomuksista namibialaisissa kylissä. Niin ikään hän puhuu ensi viikolla Turun yliopistossa.

”On ihana taas tulla toiseen kotimaahani, tavata ystäviä ja kuulla suomen kieltä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit