Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kun sähkö syrjäytti hevoset raiteilla, alkuaikoina siihen oli varaa vain herrasväellä

Syyskuun 5. päivänä vuonna 1900 Päivälehdessä raportoitiin uuden ajan raitiovaunusta.

Ihmiset
 
Tuntematon, Helsingin kaupunginmuseo
Raitiovaunu 1900-luvun alusta Läntisen Heikinkadun (nyk. Mannerheimintie) ja Bulevardin kulmassa.
Raitiovaunu 1900-luvun alusta Läntisen Heikinkadun (nyk. Mannerheimintie) ja Bulevardin kulmassa. Kuva: Tuntematon, Helsingin kaupunginmuseo

Elokuun alussa Helsingissä otettiin käyttöön kymmenes Kajaanissa valmistettu Artic-raitiovaunu, neljästäkymmenestä tilatusta. Ja elokuun lopussa kaupunginvaltuusto päätti Kruunusilloista, jotka tulevat pidentämään Helsingin raitiotieverkostoa kymmenellä kilometrillä.

Merkittävyyden suhteen nämä himmenevät silti sen uudistuksen rinnalla, jota helsinkiläiset pääsivät todistamaan vuonna 1900: tiistaina 4. syyskuuta aloitti liikennöinnin sähköraitiovaunu.

Mistään täysin käsittämättömästä keksinnöstä ei ollut kyse, sillä hevoset olivat kiskoneet pienempiä vaunuja samoilla keskustan raiteilla jo kymmenen vuotta, joulukuusta 1890.

Timoteus raportoi kyydistä.
Timoteus raportoi kyydistä.

Mutta sähköinen matkanteko oli tietysti kiehtovampaa, kuten nimimerkki Timoteus raportoi ensimmäisestä kyydistään syyskuun viidennen päivän Päivälehdessä.

”Vauhti kiihtyy, pitkin kadun jalkakäytävää seisoo väkeä yhtenä jonona uutuutta ihmettelemässä, koirat haukkuvat ja ohjaaja kalkuttaa kelloaan yhä ahkerammin. Mutta kaikkein uteliaimmilta näyttävät vastaantulevat hevoset”, tulkitsi Timoteus raskaasta ympärivuotisesta työstä vähitellen vapautuvia hevosvoimia.

”Sähköistäminen oli avain siihen, että raitiovaunusta tuli kaikkien kulkuväline, vaikka ei heti. Alkuaikoina siihen oli varaa vain herrasväellä”, kertoo joukkoliikenteen kehitykseen perehtynyt diplomi-insinööri Antero Alku. Hän avusti Helsinkiä uusimmassa raitiovaunuhankinnassa ja on hankkimassa nyt raitiovaunuja Tampereelle.

Alkun mielestä sähköistäminen oli ennakkoluuloton veto, kymmenisen vuotta ennen monia muita Euroopan raitiovaunukaupunkeja. ”Se oli tietysti iso investointi ja liikennöinnistä vastanneen yksityisen yhtiön piti rakentaa vielä oma voimalaitos”, Alku toteaa. ”Mutta ei hevosvoimakaan ollut halpaa: hevosia tarvittiin paljon ja ne työllistivät suuren määrän ihmisiä.”

Antero Alku sivuaa Helsingin raitioliikenteen historiaa kirjoissaan Raitiovaunu tulee taas ja Mennäänkö metrolla?

Tuntematon, Helsingin kaupunginmuseo
Raitiovaunu 1900-luvun alusta Läntisen Heikinkadun (nyk. Mannerheimintie) ja Bulevardin kulmassa.
Raitiovaunu 1900-luvun alusta Läntisen Heikinkadun (nyk. Mannerheimintie) ja Bulevardin kulmassa.

Aivan alussa ei hevosvetoisella ja moottorivetoisella matkanteolla ollut silti suurta eroa. Saksasta tilatut ensimmäiset Kummer-vaunut olivat edelleen osittain avoimia sekä nopeus yksiraiteisilla ja pysäkittömillä linjoilla keskimäärin verkkainen.

Toki uusi tekniikka teki tepposiakin, kuten Timoteus saa todistaa ensimatkallaan – Kummerin katolla olevan ”voiman lykkääjän” jouduttua ”riitaan oman itsensä kanssa”.

”Matkustajain tätä katsellessa pysähtyvät vaunut yhtäkkiä keskelle kulkuaan. Näen, kuinka ventovieraat ihmiset syöksyvät toistensa syliin, ohjaaja vaunujen keulapuolella kumartaa syvään ulos ikkunasta ja minä itse en tiedä kumpi pää on ylhäällä.”

Hietalahdenrannan ja Töölön hallin välisellä matkalla sattuu toinenkin Päivälehteen päätyvä kommellus, kun ”eräs mies on uteliaana kurkottanut ulos vaunun ikkunasta ja lyönyt päänsä rautaiseen lyhtypylvääseen” Viertotiellä eli nykyisellä Mannerheimintiellä.

”En usko, että hän vielä huomenna lähtee uudelle huvimatkalle”, päättelee Timoteus.

Periaatteessa päänsä voi lyödä pylvääseen yhä, sillä kesäviikonloppuisin Helsinkiä kiertää pieni vuoden 1909 avosiltainen raitiovaunu, joka vetää avonaista kesävaunua.

”Se pärjää yhä hyvin ydinkeskustassa ja osoittaa, että liikenteen rytmi ei ole muuttunut paljoa sähköistyksen alkuajoista”, sanoo Antero Alku, jonka mielestä seuraava merkittävä edistys olivat vasta matalalattiaiset vaunut.

Niitä on ollut Helsingissä viitisentoista vuotta.

Entä seuraavaksi?

”Raitiovaunujen mittasuhteissa ja suorituskyvyssä on saavutettu nyt rajat, joiden ylittämisestä ei ole hyötyä”, Antero Alku toteaa.

”Kiihtyvyyttä ei voi lisätä ja nopeutta rajoittaa pysäkkiväli. Kadunkulmatkin ovat yhä siinä, missä vuonna 1900.”

Tuntematon
Linjalla Kauppatori-Sörnäinen liikennöinut Kummer-tyypin raitiovaunu sekä virka-asuiset kuljettaja ja rahastaja.
Linjalla Kauppatori-Sörnäinen liikennöinut Kummer-tyypin raitiovaunu sekä virka-asuiset kuljettaja ja rahastaja.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit