Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pahvilaatikko voi pelastaa hengen

Kesäleiri vei Heikki Väätämöisen maailman ympäri ja sitten Mikkelin vastaanottokeskuksen johtajaksi.

Ihmiset
 
Emilia Kangasluoma / HS
”Kun ihmiset lähtevät SPR:n toimintaan mukaan, he myös jäävät”, kertoo Heikki Väätämöinen kokemuksella.
”Kun ihmiset lähtevät SPR:n toimintaan mukaan, he myös jäävät”, kertoo Heikki Väätämöinen kokemuksella. Kuva: Emilia Kangasluoma / HS
Kolme nopeaa

Avustustyöteknikontyökalupakin parhaat

1 Sivuleikkurit

”Teknikon viimeistelytyökalut. Niillä voi katkaista mitä vain siististi: rautalankaa ja nippusiteitä, kaikkia ylimääräisiä johtoja pois tieltä roikkumasta.”

 

2 Nippusiteet

”Niillä saa kiinni mitä vain.”

 

3 Ilmastointiteippi

”Sillä saa kiinni vaikka teltan reiän.”

Kesällä 1985 kummitäti ehdotti 15-vuotiaalle Heikki Väätämöiselle, että tämä osallistuisi Suomen Punaisen Ristin nuorisotoiminnan kansainväliselle kesäleirille.

Entisellä partiopojalla ei ollut selkeää mielikuvaa, mitä SPR:n leirillä tehtäisiin.

”Arvelin että jotain ensiapuun liittyvää”, Väätämöinen muistelee.

Kesä leirillä osoittautui ratkaisevaksi hänen koko elämälleen.

SPR:n monipuolinen toimintakin avautui leirillä nopeasti.

”On mahdollisuus suuntautua esimerkiksi katastrofitilanteiden valmiustoimintaan, sosiaalisiin palveluihin, kuten ystäväpalveluun tai nuorisotoimintaan”, Väätämöinen kuvailee.

Häntä viehätti myös liikkeen kansainvälisyys. Kesäleirillä oli mukana muun muassa walesilaisia, puolalaisia ja ruotsalaisia.

Varsinkin ruotsalaisten tyttöjen kanssa nuori mies tuli hyvin toimeen.

Leirillä hän tietämättään tapasi myös ensi kertaa kollegoita, joiden kanssa tekisi tulevaisuudessa töitä maailman kriisialueilla, kuten Intiassa, Myanmarissa, Iranissa ja Malesiassa.

Siitä kesästä lähtien SPR:n nuorisoryhmän toiminta vei nuoren miehen kokonaan.

”Pussikaljahommiin en oikein joutanut ikinä.”

Väätämöinen ymmärtää hyvin vapaaehtoistoiminnan vedon.

”Tutkimusten mukaan syy järjestötyön houkuttelevuuteen on auttamisen halu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, tunnistan nämä myös itsessäni. ”

Väätämöisen mukaan järjestön työntekijät ja vapaaehtoiset muodostavat tiiviin verkon, joka on omistautunut tekemiselleen.

”Kun ihmiset lähtevät SPR:n toimintaan mukaan, he myös jäävät.”

Ensimmäinen ulkomaanlento tapahtui sekin järjestötoiminnan merkeissä.

Väätämöinen matkusti 1989 Etiopian nuorisoleirille tutustumaan SPR:n kansainväliseen toimintaan. Joulun alla takaisin kotiin tullessa iski elämän ensimmäinen kulttuurisokki.

”Jäädyin joululahjaostoksilla tavaratalossa. Etiopian jälkeen kaikki se ylenpalttisuus oli liikaa. Marssin mitään ostamatta takaisin autoon.”

Lukion ja armeijan suorittamisen jälkeen vuonna 1991 Väätämöinen oli Romaniassa nuorisodelegaattina rakentamassa paikallisen Punaisen Ristin nuorisotoimintaa.

Silloin urasuunnitelma valkeni: kansainvälinen avustustoiminta voisi olla se oma juttu.

Vuodesta 2001 lähtien Väätämöinen on toiminut kriisialueilla teknisenä delegaattina, eli hän vastaa esimerkiksi kenttäsairaaloiden rakentamisesta ja ylläpidosta sekä sähköistä ja viemäröinnistä.

Parhaaksi onnistumisen hetkekseen hän mainitsee keskoselle rakentamansa lämpökaapin.

Sen hän loihti Iranin vuoden 2003 maanjäristyksen jälkeen keskosena syntyneelle pojalle puolessa tunnissa pahvilaatikoista ja parista lämpölampun jalasta.

”Kentällä pitää tulla toimeen sillä, mitä on mukana”, kertoo Väätämöinen.

”Aina siellä missä avustustyöntekijät kohtaavat, keskustellaan siitä, tarvitaanko kentällä niitä fiskarseja vai hyödyttäisikö kirves enemmän.”

Kansainvälinen työ vei miestä yhdeksän vuotta, kunnes hänet nimitettiin viime syksynä Mikkelin uuden vastaanottokeskuksen johtajaksi.

Siinä työssä kriisialueilla työskentelystä on ollut hyötyä. Kun Mikkelin vastaanottokeskusta vielä pystytettiin viime lokakuussa Suonsaaren entiseen vanhainkotiin, saapuivat jo ensimmäiset asukkaat.

”Kun saa bussilastillinen kerrallaan pari sataa henkeä putkeen asettumaan lämpöiseen keskukseen, on se aikamoinen saavutus ja siitä pitää kiittää vapaaehtoisia ja henkilökuntaa”, Väätämöinen sanoo.

Tämän vuoden ilonaiheita ovat vastaanottokeskuksen lapset, joiden pihaleikkien yhteinen kieli on jo suomi.

”Voin sanoa tekeväni työtä, jolla on merkitys.”

Kiitos edesmenneen kummitädin.

Emilia Kangasluoma / HS
Heikki Väätämöinen
Heikki Väätämöinen
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit