Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Jo 1950-luvun laihduttajat kaipasivat nyhtökauraa

Professori A. I.Virtasta pyydettiin kehittämään ihmiselle oma rehu.

Ihmiset
 

”Hauskimpia tilaisuuksia, joissa reportteri liikkuvaisella urallaan on joutunut läsnäolemaan, oli Hotelli Helsingin juhlakerroksessa tarjottu Liikalihavuuden ja ylensyömisen Vastustamisyhdistyksen malliateria.”

Näin kirjoitti Helsingin Sanomien toimittaja helmikuussa vuonna 1950. Suomalaiset lääkärit, tutkijat ja asiantuntijat olivat silloin perustaneet uuden yhdistyksen torjumaan lihavuutta, jota pidettiin uhkaavana terveysongelmana ja kansantautina.

Yhdistys oli ainoa laatuaan maailmassa ja herätti kiinnostusta ulkomaillakin. Sotien ja säännöstelyn jälkeen paino oli alkanut monissa länsimaissa huolestuttavasti nousta.

Toimittajalle esitelty laihduttajan malliateria kuulostaa loistavalta, maistuisi varmasti nytkin:

”Amerikkalaiseen tapaan ilmestyi pöytään ensin virkistävä ja ruokahalua kiihoittava lasillinen grape-mehua cocktailia korvaamaan, sitä seurasi neljä pientä sandwichiä, kaikki eri leipälajia. –– Voileipien peittona oli jotakin kevyttä ja hyvää, mm. mätiä ja salaattia. Sen jälkeen tuotiin pöytään höyryävä, tuoksuva ja mielyttävänmakuinen lautasellinen porkkanalientä. Paistiruoan kohdalla oli valittavana kahta terveellistä, maukasta ja linjoille vaaratonta ruokalajia: joko perunakalalaatikkoa a la Vilska – suosittelen, jos sitä ravintolan ruokalistassa eteen sattuu – tai vasikkarisottoa...”

Eikä siinä vielä kaikki. ”Kaiken kruununa oli lopuksi juustotarjotin ja kupillinen vahvaa, virkistävää kahvia.”

Ihan kuin gourmetravintolan brunssi tänä päivänä! 1950-luvulla sanottiin, että näin voi huoletta syödä joka päivä, se kun sisältää vain 700–900 kaloria.

Juomana oli puolukkamehua, piimää sekä alkoholitonta puna- ja valkoviiniä, joita toimittajan mukaan sai kaikista hyvin varustetuissa sekatavarakaupoista.

Mitä muita ideoita yhdistyksellä oli?

Lihavuuden Vastustamisyhdistyksen 1950-luvun vuosijulkaisuista selviää, että jo silloin neuvottiin välttämään valkoisia jauhoja ja sokeria. Hiilihydraattien syönti oli romahtanut. Italiassa pastaa kului entistä vähemmän.

Koululaisten vähäinen liikkuminen herätti huolta. Ja se, että ihminen istuu aivan liikaa. Arkiliikuntaa suositeltiin. ”Antakaa hissin olla paikoillaan.”

Kasvissyöntiä kehuttiin. ”Ruokavaliomme on vähitellen tervehtymässä kasvisvoittoiseksi, sen tapaiseksi kuin se on korkealle kehittyneissä maissa”, kirjoitti Aika ja mies -lehti, jota yhdistyksen julkaisu siteerasi.

”Nykyäänhän meillä palvotaan lehmää pyhänä eläimenä aivankuin Intiassa. Eikö olisi parempi, että ottaisimme enemmän oppia lehmän ruokavaliosta? Voisimme vielä paremmin”, lehti kirjoitti.

Yhdistyksen aktiiveihin kuului professori A. I. Virtanen, jota leikkisästi pyydettiin kehittämään ihmisellekin oma AIV-rehu. Nythän nyhtökaura onkin muotia.

Vuonna 1956 harmiteltiin paaston unohtumista luterilaisilta. Myönteiseksi esimerkiksi otettiin muslimien ramadan. Pohdittiin, miten vaikeaa ”muhamettilaisilla meidän maassamme” on toteuttaa sitä juhannuksen aikaan, kun aurinko ei juuri laske.

Johtavien miesten lihavuus huoletti jo silloin. Ehkä siitä lähti ajokoirajohtajien ihailu?

Yhdysvalloissa senaattorien suurin uhka oli lihavuus, kertoi yhdistys. Työ tuotti stressiä ja lisäksi piti käydä teekutsuilla ja juhlaillallisilla, jotta sai äänestäjiä. Onneksi senaattoreilla oli oma uimahalli, kuntosali sekä lääkäri, joka huolehti heistä kuin valmentaja urheilijasta. Siis kuin nykyinen personal trainer.

Amerikkalaisia ihailtiin Suomessa 1950-luvulla kritiikittä.

”Yhdysvaltain kansalainen työhön lähtiessään aamulla merkitsee eväspakettinsa päälle sen kaloripitoisuuden voidakseen päivän kuluessa sopivasti täydentää ravinnon tarvettansa lämpimällä ruoalla ja esim. jäätelöllä.”

Kuvailtiin, miten amerikkalaisilta varusmiehiltä otettiin vyötärömitta ja pantiin dieetille, jotkut laihdutettiin arestissa.

”Viimeisin uutinen USA:sta kertoo, että aina isovatsaiset joulupukit on pantu viralta.”

Yhdysvaltain nykyisen presidentin vaimo Michelle Obama ei ollut ensimmäinen, joka otti lihavuuden vaarat esiin maan huipulla.

”Presidentin vaalissakin puhuttiin pääehdokkaiden taipumuksesta lihavuuteen ja ilmoitettiin heidän noudattavan varovaisuutta syömätavoissaan”, kerrottiin jo vuonna 1953.

Valtion johto avautui muuallakin: Alankomaiden kuningatar Juliana antoi uudenvuodenpäivänä 1958 lupauksen kevääseen mennessä laihtua viisi kiloa ja kesään mennessä viisi lisää. Kymmenessä kuukaudessa hän laihtui 18 kiloa.

Kaikki maailman naistenlehdet puhuivat tästä. Lihavuuden Vastustamisyhdistyskin julkaisi hänestä ennen ja jälkeen -kuvat.

Neiti Hoikkanen kulutti nuorena ylellisyyteen, kuten reippailuun ja tanssimiseen, paljon enemmän energiaa kuin vanhana.
Neiti Hoikkanen kulutti nuorena ylellisyyteen, kuten reippailuun ja tanssimiseen, paljon enemmän energiaa kuin vanhana.

Yllättävän paljon 1950-luvulla puhuttiin lihomisen psyykkisistä ja sosiaalisista syistä.

”Ateria on yhteyden ja rakkauden symboli”, kirjoitti Hesperian sairaalan ylilääkäri Asser Stenbäck. Myös vihaa puretaan syömiseen, se vähentää ahdistusta ja tuskaisuutta. Jos elämässä on päämäärä, on helpompi välttää ylensyömistä. Kaikki eivät myöskään halua miellyttää muita ja lihovat siksi, hän selitti.

Yhdistys raportoi ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan 73 prosentilla lihavuus johtui psyykkisistä syistä. Onneton rakkaus, ikävät perhesuhteet tai vaikka parisuhdeväkivalta saivat aikaan sen, että hermoja rauhoitettiin syömisellä.

”Syöminen on siirtynyt myös sielullisten ristiriitojen peittäjäksi”, totesi Stenbäck.

Vanha Lihavuuden Vastustamisyhdistys järjesti laihdutuskurssejakin. Sen julkaisuissa mainostettiin vuosi vuodelta yhä enemmän myös dieettivalmisteita. Edes Verigud-laihdutuskeksi ei silti poistanut lihavuutta kokonaan. Dieettibisnes on ikiliikkuja – ihminen ei.

1950-luvun laihdutustuotteita mainostettiin myös Lihavuuden Vastustamisyhdistyksen julkaisuissa.
1950-luvun laihdutustuotteita mainostettiin myös Lihavuuden Vastustamisyhdistyksen julkaisuissa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit