Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Uutiset
torstaina 17. maaliskuuta 2016

Suomessa on hyvin vastuullinen ay-liike

Ay-liike olisi voinut jättää vallan ja vastuun työllisyydestä ja yritysten kilpailukyvystä yksin hallitukselle ja tyytyä vastustamaan kaikkia heikennyksiä jäsentensä etuihin. Tähän rooliin hallitus oli ay-liikettä alun perin työntämässä, kirjoittaa Yrjö Rautio.

HS Ilta
 
Yrjö Rautio
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

Ammattiyhdistysliike ansaitsee ainaisten haukkujen lisäksi myös kiitosta, syntyi kilpailukykysopimusta tai ei. Se on osoittanut vaikeassa tilanteessa erittäin suurta vastuullisuutta ja joustavuutta.

Palvelualojen ammattiliitto Pam lähti lopulta tiukoin reunaehdoin neuvottelemaan sopimuksesta. Sopimuksen synty ei kuitenkaan ole lainkaan varmaa, vaikka lähtikin. Tästähän neuvottelut vasta alkavat. Niille on aikaa toukokuun loppuun. Vasta kesäkuun alussa ratkeaa sopimuksen kohtalo.

En ihmettele lainkaan, että Pamin oli vaikeaa suostua näihin neuvotteluihin. Mitä hyvää Pamin ja muiden matalapalkkaisten alojen liittojen jäsenistölle koituu siitä, että he luovuttavat osan jo ennestäänkin kehnoista ansioistaan työnantajilleen? Tuskin mitään, ainakaan välittömästi.

Myöhemmin voi jotain hyvää myös matalapalkkaisille tihkuakin, jos maan talous lähtee sopimuksen ansiosta nousuun. Veronkevennykset kompensoivat osan menetyksistä, jos ne toteutuvat. Myös se, että hallitus luopuisi lisäleikkauksista, hyödyttäisi myös matalapalkkaisia.

Suomen vienti ei vedä, koska valmistetut tuotteet eivät mene maailmalla kaupaksi, ainakaan kannattavaan hintaan. Naisvaltaisten matalapalkka-alojen työehtojen huonontaminen entisestään ei tätä taloutemme ongelmien perussyytä ratkaise.

Työantajat halusivat vuonna 2007 liittokierroksen hintaan mihin hyvänsä. Ja hintaa sille totisesti tulikin. Seuraavana vuonna iski maailmanlaajuinen finanssikriisi ja jo sovitut palkankorotukset olivat siinä tilanteessa reippaasti ylimitoitettuja. Silloin alkanut syöksykierre ei ole oiennut vieläkään.

Ahdinkoa on syventänyt ja pidentänyt se, että tärkeät vientialamme, kuten elektroniikkateollisuus ja puunjalostusteollisuus, joutuivat samaan aikaan suurin vaikeuksiin.

Ay-liike on tyytynyt monta vuotta erittäin maltillisiin palkkaratkaisuihin. Mahdollisessa kilpailukykysopimuksessa ay-liike osallistuu pääasiassa muiden aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen oman jäsenistönsä etujen kustannuksella. Siitä se ansaitsisi vaihteeksi kiitosta ja arvostusta eikä aina vain moitteita.

Erityisesti arvostan SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn, JHL:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan ja Pamin puheenjohtajan Ann Selinin roolia.

Lyly on ajanut sopimusta, niin vaikea kuin se onkin niellä monissa SAK:n liitoissa. Eloranta on vienyt liittonsa neuvotteluihin sopimuksesta, joka ottaa erityisen paljon juuri hänen liittonsa jäseniltä. Hehän ovat enimmäkseen julkisen ja hyvinvointialan matalapalkkaisia naisia. Selin on kannattanut neuvotteluihin osallistumista, vaikka juuri hänen liittonsa erittäin pienipalkkaisille jäsenille sopimus olisi kaikkein kohtuuttomin.

Se mihin ay-liike on lähtenyt, on aivan ainutlaatuista. Koskaan aiemmin ei ole Suomessa sovittu samalla kertaa palkkojen nollakorotuksista ja työajan jatkamisesta ilman vastaavaa palkkojen korotusta. Myös osa työantajamaksuista siirtyy työntekijöille. Nyt toisin sanoen alennetaan palkkoja.

Jos ay-liike olisi vastuuton, se olisi menetellyt aivan toisin. Se olisi jättänyt vastuun, vallan ja ongelmien ratkaisemisen yksin hallitukselle, kuten muutamat oikeistopoliitikot ovat vaatineetkin. Se olisi taistellut koko voimallaan jokaista yritystä vastaan heikentää jäsenistönsä etuja. Siinä se olisi täyttänyt vain perustehtäväänsä.

Hallitus oli alkuun suorastaan työntämässä ay-liikettä tähän vastuuttomaan rooliin. En usko, että pakkolait olivat alun perin bluffia. Hallituspuolueet kuvittelivat, kokemattomuuttaan ja ylimielisyyttään, että ay-liike voitaisiin pakottaa sopuun niiden avulla. Se ei olisi ikinä onnistunut. Se olisi johtanut vain valtaisaan työmarkkinakonfliktiin, joka olisi romahduttanut toiveetkin talouden noususta.

Pakkolakien piti olla ansa, johon ay-liike pyydystetään ja sitten kesytetään, mutta hallitus joutuikin ansaansa itse. Se että perustuslaitkin estäisivät niiden säätämisen, oli hallitukselle lopulta suuri helpotus.

UUTISET

Lisää digitaaliset aikakauslehdet tilaukseesi

Suositut digitaaliset aikakauslehdet Hesarin kautta. Tilaus sisältää seuraavat lehdet: Glorian ruoka ja viini, Kodin kuvalehti, Tiede, HS Teema, Meidän perhe ja Hyvä terveys.

Hesarin tilaajille alk. 5 eur/kk. Tutustu 2 viikkoa maksutta!

Tilaa tästä!

Oletko jo tilaaja?