Curling-vanhemmat ovat kauppiaan unelma

Kun tulee vanhemmaksi, oppii pelkäämään. On joku, jonka puolesta pelätä.

Ja sehän ei yllätä, että tämäkin pelko on kaupallistettu jo aikoja sitten.

Vielä vihreämpänä kuvittelin, että riittää, kun käyttää maalaisjärkeä. Pieni ihminen tarvitsee tietysti jatkuvaa silmälläpitoa.

Joitain varusteitakin on, joista ei uskalla tinkiä, vaikka hintoja kauhisteleekin: turvaistuin, turvaportti portaisiin, lukko veitsilaatikkoon.

Ennen äidiksi tuloani en kuitenkaan tajunnut, miten monella tavalla ovelat kauppiaat vetoavat vanhempien epävarmuuteen. Ihan kaikkeen löytyy sopiva tuote.

Riittääkö, että on videokamera itkuhälyttimessä, vai pitäisikö olla erikseen vielä kätkythälytin? Voiko lapselle tarjota sormiruokaa, jos sitä ei ole ensin pakattu tukehtumista ehkäisevään hedelmäverkkoon, saatavana hyvin varustetuista lastentarvikeliikkeistä?

Ja mitä muuta vielä tarvitaan? Lapsilukko vessanpöntön kanteen, lämpömittari ruualle, konttauskypärä, jäljitin lapsen ranteeseen sieppausten varalta?

Televisiokanavilla pyörii parhaillaan mainos, jossa varoitellaan äitejä kauhistuttavista bakteereista, jotka uhkaavat pilttiä kaikkialla. Onneksi niistäkin selviää oikealla pesuaineella.

Pelosta ei pääse eroon toimimalla. Voihan se lapsi silti vaikka saada sähköiskun, vaikka olisi miten tunnollisesti asentanut tulppia sähköpistokkeisiin.

Sopivien tuotteiden jälkeen olisi helppo siirtyä sopiviin aatteisiin. Kuinka monta poliittista mielipidettä meille myydäänkään muka lasten turvallisuuden nimissä?

Kun koko maailmaa ei pääse pehmustamaan, sitä keskittyy siihen mihin voi, lapseen itseensä.

Nykylapselle sallittu reviiri on pienempi kuin koskaan. Kaikki on valvottua ja suunniteltua.

Todellisten vaarojen ohella suojelemme lasta uutterasti pieniltä kolhuilta ja pettymyksiltäkin. Ja samalla rajoitamme lapsen liikkumista.

Eniten pelkäämme väkivaltaa, vaikka enimmäkseen turhaan. Jokainen tapaus on totta kai liikaa, mutta tilastojen mukaan lapsiin kohdistuva rikollisuus ei edes ole mitenkään kasvussa Suomessa.

Pelolla on epäilemättä biologinen syy. Totta kai pientä lasta pitää suojella, ja huoli pakottaa omalta osaltaan ottamaan vastuuta pienestä siinä kuin rakkauskin.

Ja kyllä, maailmaan mahtuu ihan riittävästi lapsia, joita lyödään laimin, jätetään liikaa yksin tai kohdellaan kaltoin. Mieluummin sitä huolehtii liikaa kuin liian vähän.

On myös totta, että lapsille sattuneet tapaturmat ovat Suomessa muutamassa vuosikymmenessä vähentyneet rajusti. Hysterialla on hyvätkin puolensa.

Silti joskus sitä miettii, että annammeko me enää lapsille aikaa ja tilaa olla lapsia. Pelkäämmekö me turhaan, ja siirrämme samalla pelkomme eteenpäin seuraavalle sukupolvelle?

Parhaissa leikeissä vaatteet likaantuvat, tulee mustelmia ja kuhmuja ja joskus pahempiakin vammoja. Erehtymällä oppii.

Maailmaa pitää saada välillä tutkia vapaasti, jos haluaa kasvaa.

Kirjoittaja on HS.fi:n uutispäällikkö

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi