Hurskastelijat uskovat pakkoon vapaaehtoisen raittiuden sijaan

Tekee mieli käyttää rumaa sanaa: holhousyhteiskunta.

Yleensähän noin sanovat henkisesti murrosikäiset, joita pännii se, että osa kivasta on aina kiellettyä. Tai ne, jotka uskovat, ettei vahvempien kuulu pitää heikoista huolta.

Viime aikoina on tullut mieleen itsellekin, että Suomessa tosiaan uskotaan pakon olevan vapaaehtoisesti haettua apua toimivampi idea. Sillä miten muuten seuraavan voisi selittää?

Samaan aikaan päättäjät miettivät, pitäisikö päihdeäidit pistää väkisin hoitoon – ja vetävät toisella kädellä rahoituksen pois vapaaehtoiselta hoidolta.

Onko valtion kontrolli muka varmempi keino kuin jo hyväksi havaittu tapa tukea itse elämänmuutokseen pyrkiviä ihmisiä? Keppiä kumarretaan, porkkanat heitetään pois. Päihteitä käyttävää naista opetetaan olemaan ihmisiksi yhtä tehokkain konstein kuin koiraa koulutetaan.

En minä tiedä, onko raskaana olevan raitistaminen voimakeinoin oikeutettua.

Totta kai siinä asettuvat vastakkain naisen oikeus omaan kehoonsa ja lapsen oikeus kasvaa kohdussa ilman, että häntä pahoinpidellään kemiallisesti. Ja väistelen tässä pelkurimaisesti sanoja sikiö ja ihmisoikeudet, koska ne tekevät eettisestä ongelmasta entistä monimutkaisemman. Johtaisiko raittiina pitäminen väkisin käytännössä siihen, ettei esimerkiksi lasta odottava narkomaani uskaltaisi hakeutua neuvolaan ollenkaan? Olisivatko edut silti haittoja suuremmat?

Ehkä. Arveluttavaan keinoon pitäisi ainakin turvautua vasta sitten, kun kaikki muut keinot olisi kokeiltu.

Kaikki vapaaehtoisesti vieroitukseen hakeutuneet eivät pysy päätöksessään. On kuitenkin turha vaahdota pakkohoidosta, jos hoitoon on omasta halusta vaikea tai mahdoton päästä.

Joillain paikkakunnilla apu on ollut tiukassa tähänkin asti, mutta nyt tilannetta kurjistetaan. Ensi- ja turvakotien liitto joutuu rajulle säästökuurille, koska sen tarjoamaan kuntoutukseen päihdeäideille ei riitä tarpeeksi varoja.

Nimenomaan tämä hoitomuoto tutkitusti auttaa päihdeperheitä erittäin tehokkaasti. Tokihan motivaatio on tärkein asia, kun ihmisen pitäisi pystyä tekemään suuri elämänmuutos. Ja motivaatiota ei synny ilman luottamusta.

Vieroituksen lisäksi ensi- ja turvakodeissa myös tuetaan vanhemmaksi kasvamista ja varhaista vuorovaikutusta. Opetellaan olemaan perhe.

Inhimillisyydestä taitaa olla turha puhua. Puhutaanpa siis rahasta.

Ensikodit tarvitsisivat 3,5 miljoonaa euroa, jotta toimintaa voitaisiin jatkaa nykyiseen tapaan.

Onko se paljon? Alkoholin vaurioittamia lapsia syntyy Suomessa muutamia satoja vuosittain, huumeiden osuus on sekin kasvussa. Ensikodeissa on tähän asti pystytty auttamaan pariasataa perhettä vuosittain.

Miten paljon maksaa, jos näistäkin osa nyt jää heitteille? Mikä on kohdussa saatujen fyysisten vammojen hinta? Entä huostaanottojen ja muiden lasta suojelevien toimenpiteiden kustannukset, nehän ovat jatkuvassa kasvussa? Miten kalliiksi tuleekaan myöhemmin tarjota lapselle apua vaikka psyykkisiin ongelmiin ja erilaisiin käytöshäiriöihin, jos hän jatkaa kasvuaan perhehelvetissä?

Tai miten paljon maksavat ryyppäämistään jatkavan äidin menetetty työkyky, terveydenhuollolle aiheuttamat kustannukset, kuolema?

Lakiesitys pakkohoidosta valmistuu tämän vuoden aikana.

Ensikodit voivat saada lisää rahoitusta lisäbudjetista.

Päättäjillä on siis tilaisuutensa. Ennen pakkoa voidaan tarjota ammattiapua, tukea, kannustusta. Toivoakin, ehkä.

Kirjoittaja on HS.fi:n toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi