Junissa haudotaan kapinaa

Vikaa veturissa, vikaa asetinlaitteessa, vikaa ohjausjärjestelmässä. Jarruista tulee savua, pyydämme kaikkia matkustajia poistumaan. Kisko poikki. Tähän mennessä talvea olen kuullut jo kaikki selitykset ainakin kerran.

Edellä kulkee rikkinäinen veturi. Edellä kulkee monta rikkinäistä veturia. Edellä kulkee liian monta veturia noin yleensä, odottakaa hetkinen. Liian vähän kalustoa. Henkilökuntavaje.

Hupsista, juna syöksyi sisään hotellin seinästä, raivaustyöt kestävät hetken.

Liikaa pakkasta, liikaa lunta, lehtikeli, liian lämmintä.

Valitsin aikanaan asuinpaikkani typerin perustein. Asemalle on lyhyt matka, niin että liikkuminen on mukamas helppoa. Hah! VR itsekin tiedottaa lähes päivittäin, että se varastaa aikaani kymmenkunta minuuttia pari kertaa päivässä. Todelliset ajat ovat helposti pidempiä.

Parhaimmillaan alle kahdenkymmenen minuutin junamatka töihin kesti pari tuntia. Bussit ja ratikat ovat tietysti nekin ihan yhtä sekaisin, kun sattui jotain niin yllättävää että tuli talvi. Suomeen, ajatella. Alkaisi olla jo kapinan paikka.

Koska olen junantuoma maalainen, kuulen jo tässä vaiheessa kolumnia mitä siellä joku toinen maalainen jupisee. Hemmotellut helsinkiläiset!

Mihin niillä niin kiire on, ettei voi viittä minuuttia junaa odottaa? Silloin tällöin voisi varmaan odottaakin, mutta jatkuva epävarmuus liikenteessä vie aikaa juuri sieltä, mistä sitä ei haluaisi antaa.

Aamun myöhästymisiin varautuminen joka aamu on pois omista yöunista, iltapäivällä junassa jumittaminen lapsen kanssa vietetystä ajasta. Eikä Suomea ole rakennettu mañana-maaksi, vaikka junat miten vitkuttelisivat.

Täällä oletetaan kaikenlaisia pikkumaisia asioita, niin kuin nyt vaikka, että ihmiset tulevat suurin piirtein ajoissa työpaikoilleen tai vaikka luennoille.

Jokapäiväinen liikennekaaos näkyy tuhansien ihmisten elämässä. Ymmärrän, että suuria ongelmia oikeasti on. Päärautatieaseman ratapiha on liian ahdas, kalustoa talven varalle liian vähän, ohjausjärjestelmä on vanhentunut.

Ei paljon rauhoita, kun näiden isojen ongelmien ratkaisemiseksi ei näytä kukaan tekevän mitään. Henkilökunnan vikahan tämä ei ole, mutta jonkun päättäjän sopisi jo herätä.

Minua ei oikeastaan kiinnosta yhtään onko ongelmista vastuussa pohjimmiltaan HSL, VR, ratahallintokeskus tai liikenneministeriö. Aivan yksi lysti, mutta tekisi nyt edes joku jotain, jolla olisi vaikutusta.

Jospa nyt alkuun laitettaisiin vaikka kuntoon edes ne helposti korjattavat asiat, joita on jo moneen otteeseen luvattu. Niin kuin vaikka tiedotus, olisi vaihteeksi hauska voida luottaa kuulutuksiin asemilla ja aikatauluihin raiteiden vieressä, edes.

Korvattaisiin matkustajille jotenkin jatkuva harmi. Totta kai se maksaa, mutta vielä vähemmän meillä on varaa nykyiseen tilanteeseen.

Junissa jupistaan jo. Mietitään ääneen, että autolla olisin jo perillä. Tätä menoa tosiaan päästään siihen tilanteeseen, jota jo tarjottiin ratkaisuksi ensi talveksi: vähemmän junia, vähemmän ihmisiä junissa.

Ja mitä siitä sitten seuraa: enemmän ihmisiä autoissaan sisäänmenoväylilllä ja kehäteillä, enemmän ruuhkia, lisää rahaa teiden rakentamiseen, enemmän saasteita. Se siitä ilmastonmuutoksen torjumisesta.

Jokin ruuhkamaksujen kaltainen järjestelmä on pelkästään autoilijoiden kiusaamista, jos todellisia vaihtoehtoja ei oikein tarjota. Kun kaupunki kasvaa, kaikkien ei vain ole mitenkään mahdollista asua mukavan lyhyen matkan päässä työpaikastaan.

Kaupunkia täytyy pakostakin suunnitella joukkoliikenteen ehdoilla. Nykymenolla tässä vain käy niin, että se mikä kaavoituksen keinoin on mahdollista voittaa, hävitään joka aamu asemilla.

Joukkoliikenteen pitää myös olla sen verran sujuvaa ja luotettavaa, että sen uskaltaa valita. Aina löytyy ihmisiä, joille auto on oikeasti lähes välttämätön. Aina löytyy myös jääräpäitä, jotka ajavat omallaan vaikka tarjolla olisi järkevämpiä tapoja kulkea.

Perusfiksu kaupunkilainen varmaan kuitenkin ymmärtää miksi meidän kaikkien olisi syytä siirtyä busseihin, juniin tai talvipyöräilyyn. Oma mukavuudenhalu voittaa kuitenkin ennen pitkää, jos mitään ratkaisevia muutoksia ei edes yritetä tehdä.

Eikä sujuva työmatka ole pelkästään ympäristökysymys, vaan myös elämänlaatukysymys. Mitenhän se vaikuttaa kaupunkiimme, että työpaikoille tulvii joka päivä tuhansia valmiiksi kiukkuisia ja kärsimättömiä ihmisiä?

Kirjoittaja on HS.fi:n uutispäällikkö.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi