Parketilla pitää olla tilaa poikapareillekin

Skandaali, tyylitöntä!

Linnan juhlissa jokunen poikapari kehtasi käväistä pyörähtämässä parketilla ihan niin kuin oikeat ihmiset.

Tyylikonsultti Leena Sarvi ehti ärähtää, että moinen ei osoita kunnioitusta. Epäselväksi tosin jäi, että mitä tai ketä kohtaan.

Onhan se aivan törkeää tuollainen tanssiminen, ihan valot päällä ja näkyvillä! Mitähän ne seuraavaksi keksivät? Kävelevät ehkä käsi kädessä kadulla, työntävät lastenvaunuja rinnakkain? Yhteiskuntarauha on uhattuna tällaisen tahallisen provokaation vuoksi.

Suutuin ensin, mutta muistin sitten, että tylsien heteroiden pitäisi olla kiitollisia tällaisista leenasarvista. He osoittavat näppärästi, että keskustelua syrjinnästä seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei ole käyty loppuun.

Kun loukkaukset eivät osu omalle kohdalle, on nimittäin helppo kuvitella, että kohu on turha. Tulee mieleen ehdottaa raukkamaisia kompromisseja.

Jos se sukupuolineutraali avioliitto kerran on niin monelle mörkö, ehkä pitäisi luopua koko käsitteestä? Ehkä riittäisi, että lainsäätöä vain rukattaisiin niin, että rekisteröidyssä parisuhteessa oikeudet olisivat samoja kuin avioliitossa, ja nimikkeet säilyisivät ennallaan? Kellään ei tulisi paha mieli.

Onneksi vanhoilliset törkimykset ryömivät säännöllisin väliajoin esiin koloistaan ja näyttävät, miksi pelkurimaiset kompromissit eivät riitä. Toiset meistä saavat kuulla loukkauksia jatkuvasti vain siksi, että uskaltavat rakastaa toista aikuista ihmistä.

Yksi rinnastaa rakkauden eläinseksiin, toinen paasaa homojen maailmanlaajuisesta salaliitosta. Kolmas ihmettelee, miten jotain Jenni Vartiaista voidaan soittaa lasten kuullen, kun sehän ihan selvästi yllyttää lesborakkauteen, kauhistus. Homoushan tunnetusti tarttuu.

Kun ääri-idiootteja erehtyy hetken kuuntelemaan tajuaa, että niiden vastapainoksi yhteiskunnan enemmistön on avattava suunsa. Tarvitaan tosiaan muutosta. Meidän pitää näyttää, että todellisuudentajunsa menettäneet kovaääniset jäärät eivät sentään määrää suuntaa maassamme.

Kyllä, epäilemättä vaalien alla olisi täydellisessä maailmassa tilaa puhua enemmän taloudesta ja ulkopolitiikasta, ja vähemmän moraalista. Siis puuttua johonkin sellaiseen, johon poliitikoilla on valtaa muutenkin kuin symbolisella tasolla.

Näköjään me edelleen tarvitsemme symbolejakin.

Esimerkiksi sellaisia kuin avioliitto, joka on samanlainen kaikille aikuisille pareille sukupuolesta riippumatta.

Jos normaali pariskunnan elämä niin kuin julkinen tanssiminen katsotaan provosoinniksi, joku jossain joutuu aina peittelemään, salailemaan tai selittelemään valintojaan. Se ei ole oikein.

Käsitteen avioliitto ulottaminen kaikkiin ei tietysti ole mikään ihmelääke, mutta auttaisi ehkä edes vähän. Ehkä kielessä ja laissa tapahtuva pieni muutos tekisi aavistuksen hankalammaksi syrjiä yksityiselämän perusteella esimerkiksi työelämässä.

Avioliittoa instituutionahan tämä itse asiassa vain vahvistaisi.

Aika konservatiivisista arvoistahan tässä on kysymys, kun halutaan tukea ihmisten tarvetta sitoutua toisiinsa, sukupuolesta riippumatta. Yhteiskunnan vakaus pelkästään kasvaisi.

Sukupuolineutraalista avioliitosta on kasvanut suuri ihmisoikeuskysymys.

Ja tanssimiseen, siihen varsinkin pitää olla oikeus kaikilla. Itsenäisyyden juhlistaminen on isompi asia kuin tyyli.

Kirjoittaja on HS.fi:n uutispäällikkö

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi