Kolmosen ratikassa raikui suomalainen tango

Rautatientorilla ihmeteltiin bussissa saunojia

 "Meren yllä on tähtien vyö, pois on ankeus harmain", kaikuu laulu seinään teipattujen neilikoiden lomasta kolmosen ratikassa aamuyhdeksältä.

Seitsenhenkinen Vallilan Tango -orkesteri ja sen hollantilaissolisti Hans Wessels aloittavat tiettävästi maailman ensimmäisen kotimaisen tangon konsertin raitiovaunussa. Kiskojen kaartuessa Bulevardille aplodit ovat puolitäydessä ratikassa vielä hillittyjä.

Albertinkadun kulmassa tunnelma sähköistyy, kun Taistoksi ja Marjaksi esittäytyvä pariskunta nousee ratikkaan. "Me ollaan tangoihmisiä. Tavattiin aikoinaan Vanhassa Maestrossa tansseissa", Taisto kertoo. "Taisto on Pohjanmaalta, oikea parkettien partaveitsi", Marja kiittää pariaan. "Tango merkitsee suomalaisille suuria, mykkiä sanoja, jotka ilmaistaan musiikin avulla."

Orkesteri jakaa matkustajille laulujen sanat monisteella. Taiston basso kantaa raitiovaunun käytävällä pitkälle: "Riemujen rikkaus ja surujen summa, onnekas rakkaus ja tuskakin tumma..."

Havis Amandan kohdalla pari intoutuu tangoamaan, vaikka rytminvaihdokset eivät ole helppoja liikkuvan kulkuneuvon käytävällä.

Kalliossa kyytiin nousee yhdysvaltalainen Kirsten Sevig, joka on häkeltyneen riemastunut tangoratikasta. "Väittikö joku, etteivät suomalaiset hymyile julkisesti", hän nauraa.

"Satumaa", toivovat matkustajat orkesterilta Pitkänsillan paikkeilla. "Tämä on Suomen kansallislaulu", Taisto valaisee Kirsten Sevigille.

Iltapäivällä kansallisten tapojen esittely jatkuu Rautatientorilla, kun Taideteollisen korkeakoulun saunabussi kaartaa aukiolle.

Vuoden 2003 Milanon huonekalumessuja varten rakennettu bussi on kiertänyt esittelemässä suomalaisten opiskelijoiden designia myös Berliinissä, Kölnissä ja Pietarissa. Nyt bussin ulkokuori on saanut uuden ilmeen Masters of Arts -lopputyönäyttelyn kunniaksi.

Löyly on ilmainen ja avoin kaikille halukkaille. "Sauna on erinomainen työkalu Suomen promoamiseen. Sen kautta syntyy aina keskustelua suomalaisesta kulttuurista", kertoo saunabussi-projektissa opiskelijoita ohjannut Heikki Tolonen.

Tätähän pitää kokeilla. Uusi puupanelointi tuoksuu bussisaunan lauteilla, ja 70 asteessa löylyt ovat miellyttävän pehmeät.

Jos ikkunan säleiden välistä ei vilahtelisi Rautatientorin mukulakivetys, voisi ongelmitta kuvitella olevansa mökkisaunassa järven rannalla. "Mahtavaa", arkkitehtiopiskelija Anni Hapuoja huokaa lauteilta.

Idylli särkyy bussin takaosan terassille astuessa, kun lukuisat kamerat alkavat ikuistaa vilvoittelijoita.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi