6.5.2007 0:00
Good evening, bon soir. Guten Abend, god afton, hyvää iltaa. Finlande, douze points!
Ensi viikonloppuna selviää taas kerran, kehen Suomi voi hädänkin hetkellä luottaa – ja kehen taas ei. Euroviisujen ääntenlaskennassa selviää kertaheitolla, ketkä ovat tosi ystäviä.
Eurovision laulukilpailu on järjestetty vuodesta 1956 alkaen. Suomi on nyt mukana 41. kertaa, eikä viisuhistoria totisesti ole ollut mitään voittokulkua.
Viimeiseksi Suomi on jäänyt kahdeksan kertaa. Kolmesti Suomi on poistunut euroviisunäyttämöltä ilman pisteen pistettä.
1960-luvulta alkaen suomalaiset ovat hellineet ajatusta pienestä, sisukkaasta kansasta, joka kerta toisensa jälkeen yrittää merkitä väkevän reviirinsä Euroopan iskelmäkartalle – mutta saa pettyä.
Suomella on ollut liian vähän kavereita.
Kunnes sitten tuli toukokuu 2006, tuli Lordi – ja kaikkien aikojen äänivyöry.
Hard Rock Hallelujah toi Suomelle uusia ystäviä – mutta mikä takaa, ettei ystävyys ollut vain hetken huumaa? Tai se kuuluisa säännön vahvistava poikkeus?
Onneksi luotettavat ystävät tunnistaa helposti. Ne löytyvät Euroviisujen pistetaulukoista.
Ensin on ratkaistava, kuinka kauas taaksepäin laulukilpailun historiassa kannattaa mennä. Ei kovin kauas, sillä eihän ketään kannata syyllistää puolen vuosisadan takaisista erheistä.
Nykyaikaisten Euroviisujen historia alkaa vuodesta 1993, jolloin idän Intervisio-maat liittyivät joukolla läntisen Eurovision helmaan. Viisu-Eurooppa kasvoi yli neljänkymmenen valtion baabeliksi.
Tule luo sijoittui silloin 17:nneksi. Laulun slaavilaissävyistä huolimatta Itä-Eurooppa ei Suomea äänestänyt. Ja vaikka "Tule luo" -hokema toistui laulussa 29 kertaa ja tekstistä oli karsittu kaikki vaikeat y-, ä- ja ö-äänteet, ei juuri mikään Länsi-Euroopankaan maa lämmennyt Katri Helenan kutsulle.
Euroviisujen äänestystapa on sen jälkeen muuttunut. Vuodesta 1998 lähtien tulos ei ole enää ollut ties millaisia sopimuksia keskenään solmineiden kansallisten euroviisuraatien varassa, vaan voittaja on ratkaistu lahjomattoman puhelinäänestyksen perusteella. Tulokset ovat perustuneet oikeasti siihen, mistä kansa pitää – tai siis: mistä kansat pitävät.
Keskitytään siis vuoden 1993 jälkeisiin laulukilpailuihin. Iltaa, Eurooppa, saisimmeko nyt ne Suomen pisteet?
Hetki vielä. Muistavathan kaikki Euroviisujen pistejärjestelmän?
Nykyisin finaalissa on 24 maata, mutta äänestää saavat nekin, joiden tie on päättynyt vuodesta 2004 käytössä olleeseen semifinaaliin. Kunkin maan suosikeista vain kymmenen eniten ääniä kerännyttä saa pisteitä. Eniten äänestetty kappale saa 12 pistettä, toiseksi suosituin 10, seuraava 8, sitä seuraava 7 ja niin edelleen. Jokaisella maalla on näin käytössään 55 ääntä.
Esimerkiksi vuosi sitten äänioikeutettuja maita oli 38. Jos Suomi olisi saanut täyden potin kaikilta, kokonaissaalis olisi ollut 292 pisteen sijasta 444 pistettä.
Näin hyvin ei yleensä ole mennyt.
Vuodesta 1993 alkaen Suomi on päässyt Euroviisuihin yhdeksän kertaa. Vuosina 2004 ja 2005 Jari Sillanpää ja Geir Rönning selvisivät vain välierään, mutta jos niidenkin äänet lasketaan mukaan, pisteitä on kertynyt yhteensä mukavat 497.
Se on paljon se.
Mutta jos luvusta lasketaan pois Lordin voittopisteet ja ne pelkät semifinaalisuoritukset, pussiin jää enää 104 pistettä.
Sataneljä. Kuutena eri vuonna.
Se on suorastaan surkeaa.
Suomalaiset käyttäytyivät pitkään kuin lampaat. Annoimme äänemme Ruotsille, mutta saimme vastalahjaksi vain lämmintä kättä ja maailman parhaita kuulalaakereita.
1990-luvulta alkaen Ruotsi on kuitenkin maksanut vanhaa velkaansa. Se on antanut itäiselle naapurimaalleen yhteensä 52 pistettä eikä sitten vuoden 1996 ole koskaan jättänyt Suomea nollille.
Ruotsi on siis Ystävä. Isolla y:llä.
Melkein yhtä luotettavia ovat muut Pohjoismaat, joilta on ropissut ääniä osapuilleen joka toinen kerta.
Vielä lujempaa veljeyttä on tarjonnut Viro. Se on antanut Suomelle pisteitä lähes yhtä avokätisesti kuin Ruotsi, yhteensä 49. Monen virolaisen silmissä suomalainen juottoporo on menettänyt maineensa, mutta viisumaku täsmää.
Yllättäviä Suomen ystäviä löytyy Välimereltä asti, Kreikasta. Hienoa! Siellä ymmärretään suomalaismelankoliaa.
Äänestäminen Euroviisuissa ei ole koskaan ollut yksisuuntaista. Jo kilpailujen alkuvuosina puhuttiin siitä, kuinka maantieteellisesti tai kielellisesti toisilleen läheiset maat jakoivat äänipottinsa keskenään.
Suomen kävi tässä naapurusten keskinäisessä selänraaputuksessa huonosti.
Kun israelilaiset sosiologit Gad Yair ja Daniel Maman aikoinaan tutkivat vuosien 1975–1992 äänestystuloksia, he havaitsivat Euroopan jakautuneen kolmeen ryhmään: läntiseen, pohjoiseen ja Välimeren blokkiin. Kunkin ryhmän jäsenet äänestivät Euroviisuissa toisiaan.
Suomi ei kuulunut mihinkään blokeista. Se lauloi – muttei saanut ääniä keltään.
Sittemmin Eurooppa on muuttunut.
Kansalliskirjaston suunnittelija Tapani Moisio on tutkinut vuosien 1993–2002 euroviisuäänestyksiä. Osanottajien lisäännyttyä läntinen blokki on hajonnut mutta vastaavasti pohjoinen blokki kasvanut. Lisäksi on syntynyt itäinen blokki.
Vuosituhannen alussa Suomi oli kuitenkin yhä äänestysklikkien ulkopuolella.
"Mutta eivät blokit euroviisumenestystä koskaan kokonaan selitä. On myös itse esitys ja musiikki", Moisio toppuuttelee.
Tuoreimman erittelyn on tehnyt brittiläinen biologi Derek Gatherer. Hänen mukaansa Suomikin on viimein 2000-luvulla löytänyt paikkansa: se kuuluu nyt samaan ryhmään muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.
Gathererin mukaan kolme klikkiä – "Balkanin blokki", "Varsovan sopimus" ja "viikinki-imperiumi" – hallitsevat nyt Euroviisuja. Blokkien omilleen antamat äänet ratkaisivat voiton vuonna 2001 Virolle, 2003 Turkille ja 2005 Kreikalle, hän sanoo.
"Mutta tietokonekaan ei pysty ennustamaan sellaista kuin Lordin voitto", Gatherer huomauttaa nettisivullaan.
Niinpä. Lordi sai 12 pistettä paitsi kaikilta Pohjoismailta ja Virolta myös vanhalta mutta eri blokkiin kuuluvalta ystävältään Kreikalta. Täydet pisteet antoivat myös Britannia ja Puola, kympin taas Andorra, Espanja, Irlanti, Kroatia, Liettua ja Saksa.
"Voittajan on aina kyettävä murtamaan blokkirajat", Moisio tulkitsee.
Kokonaan pisteittä Suomen viime vuonna jättivät Armenia, Monaco ja Albania.
Mutta ovatko ne yhtään sen huonompia ystäviä kuin maat, jotka antoivat ensimmäiset pisteensä Suomelle vasta kun Lordi nousi areenalle? Lordia äänestivät Bosnia ja Hertsegovina, Irlanti, Britannia, Israel, Kroatia, Moldova, Portugali, Puola, Ranska, Serbia ja Montenegro, Slovenia, Sveitsi, Ukraina, Valko-Venäjä – ja Venäjä. Yksikään niistä ei ole antanut Suomelle äänen ääntä vuoden 1993 jälkeisessä euroviisu-Euroopassa.
Mitä ystäviä ne sellaiset ovat?
Klikkejä esiintyy politiikassakin.
"Esimerkiksi Saksan ja Ranskan akseli on toiminut iät ja ajat", sanoo äänestyskäyttäytymistä EU:n päätöksenteossa tutkinut professori Mika Widgrén Turun kauppakorkeakoulusta. "Ja vaikka puhutaan, että Suomi ja Ruotsi toimisivat EU:ssa kovin eri tavoin, ne ovat äänestäneet yhdensuuntaisesti."
Häntä Euroviisujen äänestysblokit eivät yllätä. "Ne kertovat maantieteestä, kulttuurista ja musiikkimausta. Ruotsalaisten on varmasti helpompi kuunnella tanskalaista musiikkia kuin moldovalaista."
On maita, joiden kanssa ei yksinkertaisesti leikitä samoja leikkejä. Suomi ei ole antanut pisteitään Belgialle, mutta ei ole niitä siltäkään juuri saanut. Sama pätee Itävaltaan ja Valko-Venäjään.
Sitten on taas maita, jotka raaputtavat toistensa selkää. Jos Suomi on saanut eniten ääniä Ruotsilta ja Virolta, niin ne ovat olleet myös suomalaisyleisön suosikkeja. Ruotsille Suomi on antanut yhteensä 60 pistettä ja Virolle 52.
Vaihtosuhde näiden naapurien kanssa on vain lievästi Suomelle tappiollinen. Norja on saanut Suomelta tuntuvasti enemmän pisteitä kuin Suomi Norjalta, kun taas Espanjan, Tanskan ja Kreikan tapauksessa Suomi on selvästi voitolla.
Ketkä sitten ovat törkeimmällä tavalla torjuneet suomalaisten ystävälliset kädenojennukset?
Anteeksi, Venäjä, mutta miten selitätte sen, että Suomi on antanut Teille 31 pistettä mutta saanut takaisin vain kahdeksan? Tehtaankadulla tavataan!
Haloo, Irlanti, miksi olette antanut meille vain kymmenen pistettä, kun Suomen Teille myöntämä pistepotti on 2,5-kertainen? Irkkupubit boikottiin!
Ja Sinäkin Kyprokseni! Emme ole saaneet puoliakaan siitä pistemäärästä, jonka me olemme antaneet Sinulle. Unkari, et ole antanut veljeskansallesi pistettäkään!
Euroviisujen pistepörssi opettaa kuin Siperia konsanaan. Tarkkailkaa naapureitanne!
Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi