Jörn Donner: Far och son (Isä ja poika)

Donnerin sankarin tuskainen vapaus

Ison romaanisarjansa kolmannessa niteessä Jakob ja kylmä rauha (1979) Jörn Donner kuvasi omaa nuoruuttaan 1950-luvulla. Hänen päähenkilönsä oli nimeltään Jakob Anders, joka eli Donnerin kiivainta ja aktiivisinta vasemmistolaisuuden kautta.

Silloin arvelin, että Donner oli liian varhaisessa vaiheessa tuhlannut ominta materiaaliaan, onhan romaanisarjaan tiettävästi tulossa toistakymmentä osaa.

Sarjan kuudes osa Isä ja poika osoittaa epäilykseni vääräksi. Donner jatkaa suunnilleen samasta mihin Jakobin tarina kuusi vuotta sitten päättyi, mutta romaanin näkökulma on aivan uusi, taitavasti kehitelty ja antoisa.

Nuoren sankarin vaiheita tarkastellaan nyt avoimesti 1980-luvun näkökulmasta, ja kertojana on Jakobin kaksoisolento, ilmetty tämän ajan Donner itse.

Asetelma antaisi aihetta esteettisiin mietteisiin. Kertoja itse tuntuu olevan samaa mieltä kuin nykyaikaiset romaaniteoreetikot, sillä hän sanoo kustantajalleen: "En katso olevani yhtä kuin kertoja."

Joka tapauksessa kahden roolihahmon, entisen ja nykyisen, kohtaaminen tuottaa kiintoisia asetelmia. Kommunisti Jakob Andersista tehdään suuren metallialan konsernin toimitusjohtaja; hänen kaksoisolentonsa on kirjailija.

Romaanissa on kolmaskin Donnerin roolihahmo, se nuori mies, jota Donner kuvasi 1950-luvulla julkaisemissaan romaaneissa Slå dej inte till ro ja Jag, Erik Anders. Nykyinen kirjailija saa käsiinsä entisen Donnerin kirjoittaman käsikirjoituksen, poistaa siitä poliittiset saarnat ja jatkaa tarinaa ja aihetta, isän ja oman minuuden etsimistä.

Monimutkaiselta tuntuvasta asetelmasta huolimatta Donner ei hukkaa – päästyään tarpeettomien esipuheiden jälkeen vauhtiin – otettaan jännityksen taitavana kehittelijänä.

Hänen tarinassaan on oopperamaisia kohtauksia, kuten Tonavan aaltoihin vaipuva kunnian mies tai häistään pakeneva sulhanen, mutta ne pysyvät kurissa ja suhteessa, kun asialla on karski ja älykäs ohjaaja. Isä ja poika on vetävä, monitasoinen romaani.

Pysyvyys ja uhma

Donner on nimennyt kirjansa komediaksi. Ehkä tähän sisältyy viittaus etäiseen esikuvaan, teossarjan alkamisen aikoihin muodikkaaseen Balzaciin, joka antoi jättiläismäiselle romaanikirjastolleen yhteisnimen Inhimillinen komedia.

Arkisesti ottaen Donner tarkoittaa komedialla sitä, että monet vakavat asiat näyttävät naurettavilta, kun niitä tarkastellaan muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Nuoren Donnerin käsikirjoituksesta löytyneet kohtaukset, esimerkiksi kahden kilpailevan rakastajan yhteenotot, ovat kaukaa katsoen tosi huvittavia.

Entisen minän vähättely ei kuitenkaan ole Donnerin tarkoitus, päinvastoin. Donner suhtautuu nuorukaishahmoonsa vakavasti ja myötätuntoisesti. Itse asiassa nuori kirjailija ja keski-ikäinen kirjailija ovat samaa heimoa, ikään kuin aikaa ei olisikaan. Monia asia on muuttunut, mutta suhteessaan sukuun, Eurooppaan, omaan itseensä he ovat samanlaiset.

Isän ja pojan maailmassa on useita pysyviä tekijöitä. "Aika on uskoton, paikka pysyy", on yksi romaanin johtolauseita.

Luottamus rakennusten ja miljöiden ikuisuuteen on tietyllä tavalla konservatiivinen piirre. Donnerin romaaniin se tuottaa eteviä paikallisuuksien, niiden yksityiskohtien ja aromin kuvauksia. Tässä hän tuo mieleen Balzacin, jonka realismia on nimitetty atmosfääriseksi.

On toinenkin balzacmainen piirre. Raha määrää Donnerin ihmisten maailmassa, eikä se johdu yksinomaan heidän osuudestaan Yhtynyt metalli -konsernin vaiheisiin. Jakob Anders saa moneen otteeseen kokea, miten raha ratkaisee niin politiikassa kuin rakkaudessa. Se on haaveiden ankkuri.

Ajasta aikaan säilyy myös suku. Monien suomenruotsalaisten virkaveljiensä tavoin Donner on hyvin kiinnostunut suvun olemuksesta. Hän tähdentää Andersien balttilais-saksalaisia lähtökohtia ja kuvaa esi-isien vaiheita.

Polvesta toiseen on toimittu jotenkin saman kaavan mukaan. Sekä Jakob Anders että romaanin kertoja toistavat isiensä antamia malleja. Se on kaiketi uskoa geeneihin, miltei determinismiä.

Mutta olisi väärin syyttää Donneria pysähtyneisyydestä. Hänen keskeiset henkilönsä ovat aina ehdottomassa kapinassa paikkaa, rahaa ja perimäänsä vastaan.

Yhtiö, puolue ja oma perimä

Romaanisarjan kapinalliset Jakob ja hänen sisarensa Angela ovat näyttänet uhonsa moneen otteeseen. Tässä kirjassa on mielenkiintoista se, mitä nuori Donner, Hufvudstadsbladetin päätoimituksessa pian työnsä aloittava konsultti, ajattelee suomenruotsalaisten päälehdestä ja sen arvomaailmasta:

"Hän toivoi henkilökohtaisesti, että länsimainen sivilisaatio kulki kohti tuhoaan, mutta niin kävisi joka tapauksessa ilman hänen puuttumistaan asiaan, ja näin ollen voitiin ainakin toivoa että he pääsivät maksamasta Hufvudstadsbladetin tilausta. Mutta se hemmetin lehti tulisi varmasti vielä muutaman päivän vaikkei maksaisikaan."

Isän ja pojan kapinan kohde on ennen muuta porvarillinen perhe. Jakob Anders on joutunut naimisiin pikkukaupungin pankinjohtajan tyttären kanssa. Vaikka puoliso on monella tapaa miehensä kaltainen tempoilija, yhteiselämästä ei tule mitään.

Jakob on aina lähdössä pois. Vapautensa tähden hän haluaa polttaa sillat takanaan, olla epälojaali ja yksin. Kun hän jättää vaimonsa ja vauvansa, hän ottaa mukaan kirjoituskoneen, jonka merkki on suorastaan osoittelevasti Hermes Baby.

Naisen sijasta Jakob etsii miestä, kadotettua isää. Periaatteellisella tasolla isän korvikkeita on kaksi: Yhtyneen metallin vuorineuvos ja poliitikko Viking Sund (hänen esikuvansa on Atos Wirtanen, vasemmistolainen, jonka kanssa Paasikivi päiväkirjojensa mukaan tiheään keskusteli).

Jakob hylkää ensin vuorineuvoksen ja sitten haihattelijaksi paljastuvan poliitikon. Hän tekee välirikon myös kommunistien virallisen linjan kanssa.

Hänelle eivät kelpaa Yhtiö eikä Puolue. Olisi löydettävä oikea biologinen isä, oma perimä.

Aseet ja natsit

Donner on sijoittanut romaaniinsa sukuhistoriaa ja kuvaa pitkään isäänsä Kai Donneria, joka oli tutkimusmatkailija ja konservatiivinen poliitikko. Hän kuoli kun Jörn oli kahden vuoden ikäinen. Häntä ei voi tuntea eikä tunnustaa.

Donnerin varjo Jakob etsii hänkin isäänsä. Siitä kehittyy romaanin kiihkein juoni, joka tuo tarinaan aseita, koneita ja suomalaisten suhteet natseihin.

Oikeudentuntonsa mukaan toimiva isä katoaa: se on joko murha tai itsemurha, tai sitten hän pakenee aloittaakseen uuden elämän jossain toisaalla.

Pohjimmiltaan on kysymys pitkään sukuperinteeseen kuuluvasta vapaudesta, joka on kaupan vapautta, ja sitä vastaan asettuvista moraalisista periaatteista.

Vaikka Donnerin isät ja pojat ovat monessa mielessä uskottomia, heidän toimiaan ohjaa yksilöllinen eettinen pyrkimys. He eivät halua valita tuhoisien voimien välillä. he jäävät yksin vuorenkorkuisten tehtävien eteen, tuskaiseen vapauteen.

heidän elämänsä on lähtöjä, pakoja, haasteita, naamioita. Ennen muuta he etsivät itseään, vaikka tietävät jo etukäteen retken turhaksi. Ei voittoja eikä tappioita, vain kysymyksiä joihin ei löydy vastauksia. Mutta silti he ovat aina liikkeessä.

Todellisen ja kuvitellun rajat hämärtyvät Donnerin romaanissa, niin kuin nykyään useinkin käy. Sarjan aikaisemmissa niteissä on usein ollut kuulevinaan Donnerin inttävän äänen, milloin minkin agentin esittämänä. Se on tehnyt hänen henkilökuvauksensa joskus kulmikkaaksi ja mielivaltaiseksi. Tässä kirjassa siitä ei ole haittaa, kun äänessä on monta yhden ja saman henkilön eriaikaista muunnosta.

Tietystä itsekeskeisyydestään huolimatta Donner on hyvä historioitsija. Hän ei pyri rakentamaan menneisyyttä sellaiseksi kuin se oli; hän rakentaa itselleen menneisyyttä. Jos sovinnainen historiankirjoitus vaikenee siitä mitä ei voi todistaa, Donner kehittelee näkemyksiään mielikuvituksen tasolla. Näin syntyy harvinainen kertomus, hyvin persoonallisella tavalla eletty kappale suomenruotsalaisuuden, liberalismin ja kapitalismin historiaa.

Kustantaja ilmoittaa, että Donnerin romaanisarjan osat ovat jokainen oma kokonaisuutensa ja siis sellaisina luettavissa. kerrankin se pitää paikkansa, mutta tietysti sarjan muiden kirjojen tuntemus parantaa lukukokemusta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi