Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Uskaliaasti scifin rajojen yli, ohi ja läpi

Science fiction -novelleistaan palkittu Johanna Sinisalo yhdistää esikoisromaanissaan rohkean fantasian ja vankan tietämyksen. Ennen päivänlaskua ei voi on scifi-satu, joka yleispätevän tematiikkansa ansiosta rikkoo genrensä rajoja ja hakeutuu väljempään kirjalliseen kehykseen.

Tarina toteuttaa arkkityyppistä kuviota ja kertoo sivilisoituneen ihmisen ja villin luonnon kohtaamisesta. Sinisalon omaperäinen idea latautuu siten, että hän tuo kesyttämättömän luonnon keskelle urbaania ympäristöä ja kirjaimellisesti olohuoneeseen, jolloin arvaamattomat, melkein räjähtävät voimat pääsevät valloilleen lopulta tuhoa aiheuttaen.

Nuori tamperelainen valokuvaaja Mikael Hartikainen löytää kerrostalon pihalta peikon, jonka hän ottaa hoiviinsa ja joka alkuhankaluuksien jälkeen kiintyy isäntäänsä. Kiehtova kohtaaminen muuttaa peruuttamattomasti Mikaelin suhtautumisen, ja hyvin nopeasti peikosta tulee hänen elämänsä tärkein asia.

Sinisalo on siis tavallaan löytänyt luonto ja sivilisaatio -teemaan yhtä kerrosta syvemmän ulottuvuuden, koska peikot ja hiidet ovat mytologisia olentoja. Ne ovat osa luontoa mutta yliluonnollisia, ja niitä kohdatessaan ihminen joutuu kohtaamaan pimeän pelkonsa silmästä silmään.

Sinisalo toteuttaa tarinan lyhyinä kohtauksina, joissa keskeiset henkilöt vaihtuvat kertojina. Etenevän juonen lomaan hän on sijoittanut runsaasti otteita peikkoja, hiisiä, maahisia ja menninkäisiä käsittelevästä kauno- ja tietokirjallisuudesta. Siten romaani on samalla lavea tutkielma peikon suomalaisesta mytologiasta.

Mutta Sinisalo rakentaa romaanin nokkelasti: hän sijoittaa aitojen lähteiden sekaan fiktiivisiä artikkeleita, joiden avulla hän todistaa, että peikkoja on oikeasti olemassa. Peikkojen liikehdintä Venäjällä on viime aikoina vilkastunut, ja Suomessa peikkohavaintoja on ollut enenevässä määrin jopa asutuskeskusten lähettyvillä.

Tapahtumat sijoittuvat tamperelaisten mainostaiteilijoiden homopiireihin, mikä aluksi vaikuttaa lähinnä kevyen koomiselta viritykseltä. Vähitellen se osoittautuu kuitenkin merkitseväksi ratkaisuksi, sillä homojen seksuaalisuus vaikuttaa toimivan leveämmällä asteikolla kuin tavallisella perusheterolla.

Hyvin luontevasti Mikaelin suhde peikkoon saa eroottisen latauksen. Hän nimeää otuksen Yrjö Kokon sadun mukaan Pessiksi.

Dramaattiset käänteet seuraavat, kun Mikael seurauksia ennalta tajuamatta hyödyntää elättiään ammatillisesti ja siten tavallaan myy luonnon kaupallisuudelle.

Hän ottaa farkkujen mainoskampanjaa varten sensaatiomaisia valokuvia peikostaan, eikä kukaan osaa arvata, että kuvat ovatkin aitoja eivätkä manipuloituja.

Lopulta Mikael joutuu seuraamaan Pessiä metsään, tuntemattomaan peikkojen maailmaan.

Sinisalon romaani on esikoisteokseksi kypsä ja monitasoinen suoritus. Kerronta ei kuitenkaan jaksa kaikin paikoin vetää, koska väläyksittäinen episoditekniikka ja raskaat artikkelisitaatit pilkkovat kokonaisuutta.

Perusjuonen tasolla kerrontaa olisi pitänyt lihottaa ja rikastuttaa, jolloin tarina olisi imenyt tehokkaammin mukaansa. Peikolta olisin odottanut epäsovinnaisempaa käytöstä.

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi. Tammi. 268 s. 165 mk.

Julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 15.8.2000

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi