Kristina Carlson: Maan ääreen

Kristina Carlson kirjoittaa historiaan sijoittuvaa romaaniaan kahden kirjallisen tyylikauden ristivalossa

Kristina Carlsonin romaanissa Maan ääreen ylioppilas Lennart Falk saapuu juuri sinne, mistä kirjan nimessä on puhe. Siperiaa pidemmälle ei Venäjän keisarikunnassa voi edetä, ellei halua vähitellen kääntyä pallon pintaa pitkin takaisin kohti lähtöpistettä.

Maantieteen lisäksi Falkin matkalla on toinenkin merkitys. Sen Carlson paljastaa turhia viisastelematta kirjansa motossa. "Kuink' ihanan, kuink' ison maan olin periä saava! On aika mun maani, aika mun peltoni aava."

Mietelmän kirjoitti Goethe, läpikotaisin modernin ihmisen älymystöläinen perustyyppi, jonka tallentama inhimillisen rekisteri kuvastuu Carlsonin tyylikkään kerronnan teemoissa.

Valistuksen muotoilemassa historiamallissa yhteiskunnallinen toiminta perustuu lineaariseen ja päämäärätietoiseen aikakäsitykseen. Sukupolvi siirtää saavutuksiaan toiselle, joka toteuttaa edeltäjiensä henkiset periaatteet ja siten ylittää vanhan kehitysasteen. Tulevaisuuteen on jatkuvasti valmistauduttava, sillä se on olennaisesti erilainen kuin nykyhetki.

Moderni on odotuksen tila. Se katkeaa vasta utopiaan, joka toteuttaa kehityksen vaatimukset täydellisesti, tai kuolemaan. Silloin tulevaisuus on täytetty ja ajan kulusta on jäljellä vain salaisuuksiaan varjeleva mennyt.

Lennartin tapauksessa tämä merkitsee sairasvuoteella esitettyä kysymystä: kuka minut murhasi, kuka löi pimeässä tiiliskivellä?

Historian voimat

Ajatus historiallisista voimista nosti taloudellisen ja akateemisen eliitin osaksi ajan katkeamatonta ulottuvuutta ja historian pysyvää olemusta. Historian selitysvoima takasi nousevalle porvaristolle mahdollisuuden osallistua poliittisen kehityksen ohjailuun, mutta samalla se nosti esiin kysymyksen yksilön sisäisen elämän kehityksestä ja selitettävyydestä.

"Moderni identiteetti syntyi, kun sitä alettiin pitää ongelmana", sosiologi Zygmunt Bauman on todennut. Moderni ihminen epäilee tietoisuuttaan ja korostaa moninaisuuttaan. Hänelle minuus ei ole valmiina peritty vaan jotakin jonka hän voi tehdä, saavuttaa tai tunnistaa vapautumalla konventioista.

"Aika on tila, johon teot rakentavat huoneet", Lennart toteaa: "Minä olen kynnyksellä. Makaan selin omaan elämääni."

Järkiperäisen muutoksen järjestelmässä ilmiöitä tarkastellaan jonkin aiemman ilmiön vaikutuksina, kuten vaikkapa taidekritiikissä, tai sen seurauksina, kuten poliittisessa historiassa. Lennart uskoo, että myös murhayritys on syyn ja halutun tuloksen keskipisteessä. Siksi hän kirjoittaa muistiin ja puntaroi.

Lennart on nuori ja kokematon, mutta aivan viaton hän ei ole. Vanhan juonittelijan ja epäilyttävän rahoittajan avulla hän on yrittänyt huiputtaa valtiolta kaivosoikeudet Amurinmaan kivihiiliesiintymiin. Siinä on jo kaksi epäiltyä.

Myös tunneasiat ovat sotkussa. Lennart on ajelehtinut sänkyyn sekä äidin että tyttären kanssa. Kaksi epäiltyä lisää, sekä tietysti mustasukkainen aviomies.

Lennart selvittää itsensä ongelmaa liittääksen sen tapahtumien logiikkaan, mutta tarvittaisiin perinteisen realismin kaikkitietävä kertoja näkemään enemmän. Sen sijaan Carlson sepittää päähenkilöstään tietoisen anakronismin, joka kirjoittaa kuin siteeraisi ennakoiden modernistista runoilijaa Rimbaudia: "Puhun itsestäni kuin olisin joku toinen."

Ruumiin heiketessä Lennartin minä painuu tunnemuotoiseen todellisuuteen, josta yhä vähemmän tiedostuu kielen sisään: "Nälkä, jano, halu lähteä pois", hän luettelee.

Täydellinen välinpitämättömyys tuntuisi jalommalta, Lennart myöntää, mutta samalla hän päätyy entistä etäämmälle maailman olosuhteita myötäilevästä kärsimyksestä. Lennartin ahdistus on pikemminkin universaalia ja ylihistoriallista.

Inhimillinen etsintä, jonka päättymättömänäkin pitäisi motivoida elämää, ei olekaan suora viiva, joka kiinnittää katseen horisonttiin. Se on haihattelijan koukeroinen töherrys.

Carlsonin loikka Goethen dynaamisesta lyyrisestä minästä kasvavaan sisäiseen epätietoisuuteen olisi oikeastaan vaatinut täydentävän loppusitaatin. Rimbaudin ohella myös Fernando Pessoa on käypä Lennartin tulkki:

"Aistin enemmän kuin kaikki tuntemani aistit, ja aina jäi jotakin tuntematta. Elämä teki aina kipeää, oli aina liian vähän, ja minä onneton."

Valkea läikkä

Lennart tähyilee ajan ja oman kohtalonsa yli, mutta joutuu toteamaan, että "ne, jotka tietävät mitä on kuolla, ovat tietämiseensä suljetut". Tämä elliptisyys on ominaista Carlsonin aforistiikalle, kuten hänen ainoan runokokoelmansa hieman naiivi nimi jo 1986 todisti: Hämärän valo .

Carlsonin työ toimittajana ja lukuisat nuorisokirjat ovat hioneet hänen kielestään erinomaisen välineen. Lennartin mielenmuutokset on punottu etevästi kerronnan kronologiseen epäjärjestykseen. Joskus kielikuviin perustuva lause pysähtyy kuin passikuvaan: Lennart on juhlissa, tietysti yksin, ja hänen kädessään on lasi, joka on tietysti tyhjä.

Maan ääreen -romaania on ilo lukea. Tosin kirjailijan katkelmallinen lausahtelu tekee myös lukutyöstä katkelmallista, ikään kuin hidasta selailua. Sen perusteella melkein arvaa, ettei Lennartin esittämä kysymys ratkea jäntevän juonikertomuksen huipentumaan vaan ironiaan.

"Pään universumissa kaikki kiertää minun ympärilläni", Lennart merkitsee muistiin. Harha on nuorekkaan narsistinen, ja se kuvaa hyvin myös modernin yhteiskunnan hybristä.

Historia on hieno keksintö, mahdollisesti ihmiskunnan hienoin, kuten filosofi Dilthey sanaili, mutta Siperiassa ajan kulku on kovin primitiivistä. Maakin on ikiroudassa ja hangoittelee siksi monia ihmisen viisaita tarkoituksia vastaan.

Tässä vaiheessa Kristina Carlson vihjaa, että Siperian myyttisyys on mahtavampi seikka kuin ajan hengen ja henkilöiden ironisointi.

Matkailijan perille saapuminen on usein pettymys eikä uteliaan hankkimasta tiedosta ole aina todellista hyötyä, mutta ne eivät merkitse mitään lopullista. Ne vain siirtävät kaihon ja toivon hieman kauemmaksi, johonkin toiseen "maapallon valkeaan läikkään", kuten Carlson sen ilmaisee.

Kristina Carlson: Maan ääreen. Otava. 192 s. 150 mk.

Julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 17.10.1999

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi