Markku Envall: Samurai nukkuu

Epäilijän tunnustuksia

Niukka suomalainen aforismikirjallisuus näyttää saaneen Markku Envallista ahkeran kartuttajan. Tuloksista päätellen hänen tuotantonsa etenee juuri nyt hyvässä vauhdissa.

Samurai nukkuu on Envallin kolmas aforismikokoelma. Teos on kiinteä, runsas (140 sivua aforismeja!) ja linjakkaasti rakennettu.

Envall aloitti kirjailijanuransa varttuneessa iässä, mikä on melko tavallista tässä kirjallisuudenlajissa. Koskenniemi onkin sanonut, että aforismi luonteensa puolesta kuuluu varttuneemman ikäkauden tyylilajeihin.

Onko sitten niin, että elämän täytyy ensiksi opettaa, jotta niitä oppeja saattaa kiteyttää?

Korulauseita elämän varrella Envallin kirjasta on kuitenkin turha lähteä etsimään. Mutta se, joka on valmis panemaan peliin hieman omia henkisiä voimavarojaan, tavoittaa herkeämätöntä ajattelua, syvähenkistä humanismia ja ihmisyyden eetosta.

Sarjat

Selvästikin Envallin aforistiikka kehittyy määrätietoisen taiteellisen pyrkimyksen ohjaamana.

Esikoiskokoelma Rakeita (1983) tarjoaa ulkomuodoltaan melko lailla perinteisiä mietelmiä, sellaisia joita pienet runotytöt kopioivat vahakantiseen vihkoonsa.

Toinen kokoelma Pahojen henkien historia (1986) tuo tuotannon uuteen vaiheeseen: Envall sommittelee yhä selvemmin aforismisarjoja, teemoittain toisistaan aukeavia.

Vihdoin Samurai nukkuu -kokoelmassa hän on kehittänyt sarjamuotonsa täysin omintakeiseksi. Koko teoksessa ei ole kovin monta helposti yhteydestään irtoavaa maksiimia, joita voisi käyttää huoneentauluina tai mottoina.

Samalla Envall kutsuu lukijansa entistä intensiivisempään vuoropuheluun. Tiivis, keskeytymätön sanonta vaatii keskittynyttä paneutumista.

Halutessaan Envall toki yhä osaa saada yksittäisen lauseen kiepsahtamaan kiintopisteensä varassa ja tekemään voltin taittaen, niin että syntyy kuvio:

"Uskotko, että uskon mukana saat toisen järjen, Jumalan viisauden joka on ihmiselle hulluus?"

Keinot

Vaikka Envall on hyvin tietoinen perinteestä, nykyisten aforismin kirjoittajien joukosta ei voi poimia hänelle suoraa vertauskohtaa. Samurai nukkuu -kokoelman keinoina ei ole Helena Anhavan iskevä lakonisuus, ei Mirkka Rekolan moni- eikä Paavo Haavikon salamielisyys.

Envall ennemminkin avaa vakiintuneita ja koteloituneita ajatustapoja, osoittaa niiden näennäisyyksiä ja jättää ne lopulta kyseenalaisiksi, avoimiksi. Hän kehittelee rinnakkaisia teemoja muttei hae niille yhteistä ratkaisua.

Tekniikkansa puolesta Envall toteuttaa pyrkimyksiään vaivattoman tuntuisesti. Hän sidostaa sarjansa toistoin, ellipsein ja pronominein. Kokoelmalle luonteenomaisin piirre on kuitenkin se, miten Envall antaa virkkeen jatkua aforismista toiseen. Ulkoinen keino tähdentää sisältöä, ettei mikään ole loppuun ja valmiiksi ajateltavissa.

"Todistaa etuaan vastaan on ylellisyyttä, johon sotilaalla, kauppiaalla, poliitikolla ei ole varaa, // sanoa todeksi sitä, minkä tietää vievän tappioon, köyhyyteen, unohdukseen, // sanoa kolme kaunista, itsensä kumoavaa lausetta: 'pelkään', 'olen ujo', 'en tiedä'."

Sommittelemalla sarjoja Envall rytmittää mietelmänsä siten, että ne saavat tarvitsemansa tilan ja tauot ympärilleen. Usein tauon jälkeen seuraa yllätys: esitetty ajatus kääntyy nurin niskoin, ylösalaisin.

"Hyviäkin perusteluja Jumalan olemassaolon puolesta on. Niiden huono puoli on siinä, että ne ovat hyviä perusteluja // myös sitä vastaan."

Envallin sarja-aforismit lähestyvät paikoin muita proosan lajeja. Kokoelmassa on muutamia pienoiskertomuksia, kuten anekdootti Kekkosen ylittämättömästä huumorintajusta ja henkilökuva professorista, josta on tullut pelkkä virka-asemansa kulissi.

Toisaalla aforistiset merkinnät väljentyvät fragmenteiksi. Mutta mikä tähdellisintä, aforismisarja muuntuu luontevimmin pienoisesseeksi. Envallin normaali käsittelytapa on diskursiivinen: etenevä ja yhtenäinen.

Teemat

Maailmankatsomukseltaan Envall on tunnustuksellinen agnostikko, epäilijä. Siksi onkin silmiinpistävää, miten hallitsevaksi hänen teoksessaan nousevat lainaukset ja alluusiot Raamatusta.

Ehkä raamatullinen paradoksein ja kiasmoin latautunut retoriikka vetoaa voimakkaasti kehen tahansa aforistikkoon, mutta Envall vieläpä selvittelee pitkällisesti uskonnollista käsitteistöä ja kristillistä oppia.

Hän näkee vaivaa uskonnollisen ajattelun itsestäänselvyyksien kyseenalaistamiseksi ja muka-varmuuksien hälventämiseksi. Mutta hän ei kiellä uskontoja eikä kiistä niiden arvoa vaan asettuu dogmaattisuutta vastaan, oli se sitten lähtöisin mistä tahansa.

Envallin näkemyksissä uskonnollisuus on syvästi inhimillistä; uskonnollista "mytologiaa" tulkitsemalla ymmärretään ihmistä. Mutta viimeisestä kysymyksestä ei mikään uskonto voi antaa varmuutta:

"Jos tajunta sammuu kuolemaan, et saa tietää, että niin käy. // Jos ei sammu, et saa tietää sitä, kun vielä elät."

Näin agnostikko uskoo vain elämään. Muuta mahdollisuutta hänellä ei ole.

Envall kirjoittaa oppineesti. Ajatukset kohoavat laajalta humanistiselta perustalta: filosofien ja muiden kirjaviisaiden nimiä esiintyy tuhkatiheään, latinankieliset fraasit maustavat joskus sanontaa.

Aiheet kuitenkin koskettavat kaikkia. Envall puhuu lapsesta ja vanhemmista, miehestä ja naisesta, politiikasta ja taloudesta, ympäristöstä, aidsista sekä A- ja B-kansalaisista.

Sotaa ja rauhaa käsitellessään hän johdattaa teemansa ihmisen sisäiseen rauhaan ja sitä kautta saavutettavaan lujuuteen:

"Samurai voittaa. Hän nukkuu puun alla, keskittyy uneen, // jonka mullasta puhkeaa värien loisto, syvästä rauhasta nopea ja tarkka toiminta."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi