Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi Muukalainen kohtaa vuoden 2000

Olli Jalosen jännittävä romaani lapsenryöstöstä liikkuu laajoissa maisemissa ja aikojen tuulissa

Olli Jalosen uusi romaani on ensinnäkin jännittävä kertomus suomalaisesta lapsenryöstöstä: avioeroon ajautunut Johan Betel ottaa 11-vuotiaan tyttärensä matkalle Sveitsiin ja vie hänet tietymättömiin.

He ajelevat junilla pitkin Eurooppaa ja sotkevat jälkensä. Ranskan rannikolta he siirtyvät salateitse Irlantiin, jossa he aloittavat uuden elämän pienessä paikassa Belfastista pohjoiseen.

Osalta teos on tulevaisuusromaani: tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1999. Pohjois-Irlannista on tullut teknisen sissisodan laboratorio, jossa ihmiset viettävät yönsä räjähteenkestävissä kaapeissa.

Vuosituhannen vaihteen kunniaksi globaali televisioyhtiö Swan ampuu avaruuteen loistavan satelliittiryppään, kosmisen ilotulituksen. Samaan aikaan tulevaisuuden lapsi karkaa isältään.

Romaanin päähenkilö Johan on työskennellyt suomalaisessa puolueopistossa, jonka tukemisen valtio lopetti 1990-luvulla.

Hän on kiinnostuneempi ikuisuudesta kuin nykyisyydestä. Unescon stipendiaattina hän on tutkinut pienen vähemmistökansan elämää Irakissa, Eufratin rantamailla Bagdadista etelään, suon ja aavikon rajalla.

Tätä kautta romaani porautuu menneisyyteen ja sen perimään. Tutkijan matkat tuottavat romaanin myyttisen kuvion. Vanhan uskonlahkon kertomus synnittä siinneestä lunastajasankarista on keskeinen tarina, jota isä puhuu varastetulle tyttärelleen useina eri muunnelmina, kuin loitsuna.

Päähenkilö on vieras ihmisten keskuudessa. Hän kääntää selkänsä vuodelle 2000 ja antaa vallan mielikuvilleen aineen ja ajan äärialueelta. Tämä tuo romaaniin intensiivisen runollisen kerrostuman.

Teos rakentuu hämäävän runsaista aineksista, jotka Jalonen pitää otteessaan varmasti. Hänen kertomuksensa tempaa mukaansa; samalla hänen materiaaleistaan syntyy arvoitusta hehkuva taideteos, yksi viime vuosien rohkeimpia ja hienoimpia suomalaisia romaaneja.

Johan, Johan ja Johan Isäksi ja tyttäreksi liittyy eräin säikein Jalosen aikaisempaan tuotantoon.

Hänen edellinen romaaninsa Johan ja Johan kertoi samannimisistä isästä ja pojasta. Isä tuhoutui nuoren Neuvostoliiton massojen kaaoksessa. Nuorempi Johan Betel kasvoi Suomessa kauppiaaksi, joka tutki tähtiä ja vetäytyi täyteen yksityisyyteen.

Poika Johan Betel III on uuden teoksen päähenkilö. Tämä Johan esiintyi haastattelututkimuksen tekijänä jo romaanissa Sulkaturkki, joka sijoittui opiskelijoiden maailmaan. Nyt hänen keruutyönsä on edennyt pidemmälle, Pohjois-Afrikkaan ja lähi-itään.

Nuorin Betel päätyy väärine passeineen kaikkien sosiaalisten rekisterien ulkopuolelle aivan kuin isoisänsä Petrogradin pohjalla elävien kellarinloukkoihin.

Hänen ainoa ystävänsä on mandealaisten vähäisen kansansirpaleen Tahir, hiukan samoin kuin isoisän rakastettu oli liiviläisten katoavan heimon tytär Aia. Johan näkee, miten islamin saartamat viimeiset mandealaiset joutuvat Irakissa väkivaltaisen sorron kohteeksi.

Tulevat Jalosen tutkijat kehittävät varmaan oman omituisen tieteenhaaran, betelologian. Jalonen harrastaa sanamagiaa: Johan III:n tytär on nimeltään Jutta, kertomuksen myyttisankari taas Jahia. Rinnastukset ovat tietenkin pohjaltaan ironisia, nykyhetken tappioksi.

Johanin yhteys mandealaisuuteen on tärkeä. Ei ole kysymys mistä tahansa heimosta vaan merkittävän uskonliikkeen, gnostilaisuuden viimeisestä rippeestä. Profeetta Jahia on valon ja viisauden edustaja, yksi niitä vapahtajia, jotka pyhien kirjoitusten - ja Jalosen - figuratiivisen ajattelun mukaan edelsivät Jeesusta.

Johania kiehtoo kansanomainen gnostilainen pelastuskertomus, johon sisältyy myös ilmestyskirjan aineksia: Jahian mukaan ihminen saa aikaan tuhoa sekoittaessaan eri ilmanalojen, alkuaineiden ja vuodenaikojen luonnollisen järjestyksen.

Romaanin kosminen näkökulma, hidas etsiytyminen pimeydestä valoon saattaa olla gnostilaista perua, samoin synkkä käsitys ihmisten maailmasta paholaismaisen demiurgin luomuksena.

"Sama jumalahan meillä on", sanoo mandealainen vanhus pohjoiselle vieraalle.

Kirkas gnostilaisuus saa rinnalleen vuoden 2000 alkeelliset lahkolaisliikkeet. Isä ja tytär näkevät Irlannissa Smahje-herätyksen spektaakkelin, joka päättyy veriseen eläinuhriin, ennustukseen ihmiskunnan teurastuksesta.

Jahia, Jutta

Johan on erakko, askeetti, pylväspyhimys. Hänkin kuuluu viimeisten ihmisten heimoon. Ei hänellä ole mahdollisuuksia onnistua nykymaailman kulissimaisessa todellisuudessa.

Puolueopiston rehtorin pöydällä hän näkee sähkön säästämiseen kehottavan lauseen "Älä tuhlaa energiaa". Hänen nopeassa kommentissaan on itseviisaan profeetan salamielisyyttä: "Energia on yksi ulottuvuus, väliaikainen ja välitilainen."

Puhdasta totuutta etsiessään tämä muukalainen joutuu valheen agentiksi. Hänen syntinsä on ennen muuta lapsenryöstö.

Pinnalta katsoen romaanissa on kyse hajoavan ydinperheen tutuista ongelmista, mutta poikkeavaa on isän rikoksen motiivi: Johan riistää lapsen uuden perheen sovinnaisesta rauhasta, koska hän haluaa muokata perillisensä oman mystiikkansa ymmärtäjäksi.

Jutta joutuu isän vangiksi Irlannin elektronisesti valvottuun helvettiin. Isä yrittää opettaa hänelle kabbalistista muistitekniikkaa, mutta lapsikin nolaa hänet.

Loppujen lopuksi isä on petollinen vallankäyttäjä, vaikka mandealaisten Jahia oli opettanut välttämään valhetta.

Omatoiminen lapsi vapauttaa itsensä. Jäljellä on isän puhdistautuminen, mielen tyhjennysharjoitus. Se tapahtuu Vanajaveden jäätyvillä rannoilla. Jalosen uskomattomat loikat ajassa, paikassa ja avaruudessa huipentuvat kohtaukseen, joka on supisuomalainen, kehyksiltään kuin saunan palo Impivaarassa.

Johan on valmis palaamaan oikeaan kotiinsa Tahirin luo, kätköön kaikelta turhalta ja väärältä.

Solaris, Stalker Isäksi ja tyttäreksi on romaani miehestä, joka ei ole oikein tästä maailmasta. Hänen kärsimyshistoriansa etenee vääjäämättömästi; teoreettisesta sommittelusta siihen on jäänyt vain kursivoitujen lauseiden tähdennys muistin luonteesta. Kokonaisuutena se kehittää vangitsevan näyn marttyyrin kaipuusta kokemukseen, jota ei lasketa eikä mitata.

Kertomus alkaa aavikon polttavasta hiekasta ja päätyy järvimaiseman lumikinoksiin. Sen aineksia ovat valo ja pimeys, tuli ja tuhka, solut ja pöly. Se tapahtuu ajan ja aineen tuulessa.

Jalonen on erityisen kiinnostunut materian metamorfooseista, siitä kun hiekasta tulee lasia tai vedestä jäätä. Ihmispersoonat ovat samaa maata kuin maiseman elementit, pilvet, meri, magma. Ihmisten sytyttämät tulet loistavat pimeyden seinässä kuin aukot tuntemattomaan.

Jalosen näkemys nousee materialismin, realismin pohjalta. Tavallinen tarina hajonneen perheen tragediasta kasvaa äkkiä luonnonfilosofiseksi runoelmaksi, jonka avaruuden maisemat tuovat mieleen elokuvan mestareista ennen muuta Solariksen ja Stalkerin Tarkovskin.

Julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 1.11.1990.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi