Amatöörit

Termillä amatööri on nykymaailmassa alentava kaiku. Voisi jopa väittää, että latinan kielen rakastajaa (amator) merkinneestä sanasta johdettu ilmaus on tyystin etääntynyt etymologisesta alkukodistaan.

Amatöörihän on vanhastaan tarkoittanut jonkin tieteen tai taiteenalan intohimoista harrastajaa, joka ei ansaitse tekemisillään elantoaan, tai jolta puuttuu muodollinen koulutus. Amatööri on innokas ja uhrautuvainen yksilö, jota saatetaan arvostaa motiiviensa perusteella ammattilaista korkeammalle. Amatöörihän ei useimmiten hääräile rakastamansa asian kimpussa saavuttaakseen välineellistä hyötyä, vaan pitää sitä itseisarvoisena.

Miten "amatööri" pitäisi näinä maailmanaikoina tulkita?

Jos tietoverkon hakukoneita on uskominen, amatööri on henkilö, joka kuvaa autotallissaan pornovideoita.

Ihmiset tapaavat käyttää termiä myös huudellessaan tunnekuohun vallassa mielestään epäpäteville urheilijoille ja remonttimiehille. Raja on kuitenkin selvä.

Urheilussa amatöörin erottaa ammattilaisesta raha, eivätkä kaunotaiteetkaan tee poikkeusta.

Ajatellaanpa vaikka suuren yleisön Vangeliksenakin tuntemaa kreikkalaissäveltäjää Evangelos Odysseas Papathanassiouta.

Tarinan mukaan mystiikan verhoama säveltäjänero ei oppinut lapsena musiikkikoulussa edes nuotteja lukemaan. Siitäkin huolimatta parrakas rakastaja meni, sävelsi Blade Runnerin soundtrackin, myi jokusen miljoonaa levyä, sai oman planeettansa ja lopulta emeritusprofessorin arvonimen Ateenan yliopistosta.

Näyttääkin siltä, että käteinen on ammattilaisuutta määriteltäessä koulutusta tärkeämpi tekijä. Tai no, ehkei kirurgin ammatissa.

Tapasin joskus ajatella, että amatöörien puuhastelut olivat heijastumaa institutionalisoituneesta todellisuudesta. Ikään kuin harrastelijaversio yliopistojen, taidekoulujen, ylikansallisten levy-yhtiöiden ja huippuliigojen maailmasta.

Mietelmäni oli kammottavan vääristynyt.

Koko länsimainen elämänmuotommehan on ponnistanut valoa kohti rakastajiensa levottomilta kupeilta. Sen ovat panneet alulle yksilöt, joiden johtotähtenä on palanut polttava intohimo tiettyjä todellisuuden ilmiöitä kohtaan. Vasta heidän varjoistaan ovat kohonneet aikakaudet, tieteet, tyylisuunnat ja instituutiot.

Instituutiot, joiden vangeiksi amatöörit eivät kuitenkaan itse ole suostuneet jäämään.

Noiden vapaiden sielujen joukkio osoittaa tänäkin päivänä pyyteetöntä rakkauttaan kellareissa, treenikämpillä ja tatameilla.

Öisin heidän herpaantumattomat silmänsä lakaisevat pimeää taivasta löytääkseen asteroideja tai komeettoja.

He antavat kaikkensa olympialaisissa, vaikka ammattilaiset kykkivätkin samoilla apajilla.

Amatöörit. Kiitos heille, menneille ja tuleville.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi