Anteeksi

Kun julkimo tekee jotain tuhmaa ja jää siitä kiinni, on edessä julkisen anteeksipyynnön paikka. Sellaisen suoritti taikuri Jori A. Kopponen, jonka hallusta tavattiin jokin aika sitten sata ekstaasitablettia.

"Haluan pyytää tekoani anteeksi kaikilta nuorilta ja vähän vanhemmiltakin faneiltani, että olen tällä tavalla pettänyt heidän luottamuksensa", avautui synnintuntoinen silmänkääntäjä viihdeaviisin sivuilla.

"Anteeksipyyntö on sosiaalinen ele, jonka tarkoitus on palauttaa toisen ihmisen menetetty luottamus", opettaa meille Wikipedia. Jokseenkin samaa mieltä oli myös filosofi J.L. Austin, joka kiinnitti aikanaan huomionsa siihen seikkaan, että kieli koostui väitelauseiden lisäksi myös todellisuutta muokkaavista puheakteista, kuten anteeksipyynnöistä.

Itse opin lapsena pyytämään anteeksi kahdesta syystä: syyllisyydestä ja mukavuudenhalusta.

Joskus esitin pahoitteluni, koska koin loukanneeni jotakuta, ja tunsin teostani tuskaa. Toisinaan en ollut lainkaan pahoillani, pyysinpähän anteeksi vain luikerrellakseni tilanteesta ja saadakseni taas pääntaputuksia ja viipaleen kaakkua.

Lapsethan näkevät vanhempien ja opettajien käytöksestä, missä sosiaalisessa tilanteessa anteeksipyyntö on paikallaan, ja oppivat leikkimään mukana varsin taitavasti.

Samaa anteeksipyyntöleikkiä harrastavat julkimotkin.

Vai miksi joku muuten anoisi päänsekoitteluaan tai aviorikoksiaan anteeksi täysin tuntemattomilta tyypeiltä?

Vaihtoehtoja toiminnalle on kaksi. Joko julkimo haluaa luikerrella tilanteesta, tai sitten hän implisiittisesti uskoo, että jokainen julkisuuden henkilö on yhteisön kollektiivista omaisuutta ja tilivelvollinen näille jok'ikisestä teostaan. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa.

Julkiset anteeksipyynnöt ovat usein vaivaannuttavia, vilpillisen oloisia ja ennen kaikkea käsittämättömiä. Miten voi menettää tuntemattoman ihmisen luottamuksen, jota ei ole satuttanut, tai jolle ei alun perinkään ole luvannut mitään?

Absurdeimmillaan tilanne ajautuu farssiksi, jossa yksilö muodon vuoksi pyytelee anteeksi joukolta, jota asia ei välttämättä lainkaan hetkauta.

Lain kanssa törmäyskurssilla oleva ex-toimittaja Timo "Timpe" Salonen ei ole pahemmin sekoilujaan pahoitellut, mutta on sen sijaan todennut "yhteiskunnan ajattelevan kollektiivisesti, kuin ameeba." Väite on salosmaisen oudosti muotoiltu, mutta ymmärrettävä. Anteeksipyytäjä sulautuu kakkuviipaleitten ja pääntaputusten kukittamassa seremoniassa jälleen osaksi yhteistä joukkoa, katumaton jää ulkopuolelle.

On silti muistettava, että vilpittömän oloisia ja tarpeellisiakin julkisia anteeksipyyntöjä esitetään.

Viimeksi sellainen nähtiin, kun Sami Hyypiä väitetysti pahoitteli Moldovan jalkapallotragediaa suomalaiskannattajille chisinaulaisessa lentokenttäbaarissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi