Hämärästä valoon

Kulttuurin todellinen voima on sen kyvyssä tehdä meistä onnellisempia ja repiä meitä juuriltamme.

Mikä ylevä ajatus! Ja jotakuinkin tosi.

Antti Järven ja Tommi Laition viime viikolla julkaistu Saa koskea - 10 konstia väkevämpään kulttuuriin on viihdyttävää luettavaa maassa, jossa laitostunutta kulttuuria kannattelevien betoniraudoitusten harjaterässalot ovat auttamattomasti ruosteessa.

Järven ja Laition mukaan taide on tuotava takaisin ihmisten pariin, koska tällä hetkellä "tekijöiden ja tukijoiden eliitti leikkii kaikkitietävää jumalaa kieltäytymällä selittämästä tai edes keskustelemasta kulttuurin hyödystä".

Hyöty-sanasta huolimatta miesten tarkoituksena ei ole viihteellistää taidetta.

"Kulttuurin tulee olla haastavaa ja nyrjäyttävää. Nyrjäytys voi tarkoittaa asioiden tekemistä toisin, poikkeuksellisen pysäyttävää kauneutta tai tavallisen muuttamista omaksi ja erikoiseksi."

Kaksikon näkemyksen mukaan runsaskätisesti tuetut teatterit ja konserttisalit ovat näivettyneet monumenteiksi, joiden käyttötarkoitusta eivät tiedä kävijät, tekijöistä puhumattakaan.

Taiteilijoiden olisikin jälleen jalkauduttava rahvaan pariin, sillä verovaroin syötetyillä hanhilla ei ole syytä nokkavuuteen. Hienoin kulttuuri hautuu usein instituutioiden ulkopuolisessa hämärässä ja tämän tietävät myös valistuneet ja aktiiviset kuluttajat.

Viime vuoden lopulla Facebookissa avattu Tornio should raise a Terveet kädet statue -ryhmä vaatii legendaariselle hardcore-yhtyeelle patsasta synnyinkaupunkiinsa. Jäseniä komiteassa on puolisentoistatuhatta, joukossa Arto Nyberginkin kaltaisia julkimoita.

Pissaa ja paskaa ja Tornion kevät -sävelmistään tunnettu Terveet kädet on ollut yhtäjaksoisesti kasassa kolme vuosikymmentä, vastaavaan on maassamme pystynyt vain kourallinen yhtyeitä. Voidaankin puhua kulttuurihistoriallisesti perustellusta vaateesta.

Mutta löytyykö tästä kulttuurilautakuntien luvatusta maasta kunnioitusta hämärän kasvateille?

Tornion kaupungin sivistystoimenjohtaja Jaakko Junes kertoo puhelimessa, että patsashankkeesta on luovuttu, mutta jonkinlainen tori tai aukio lepää ideana virkamiesten pöydillä.

Varovainen innostus nostaa päätään.

Sillä Terveet kädet ansaitsee kunnioitusta ja arvonantoa.

Ja miksi?

Ei siksi, että kyseessä on kansainvälisesti yksi tunnetuimpia suomalaisia yhtyeitä.

Eikä siksi, että se on rokannut sadoissa kellareissa kaljapalkalla ja vailla nukkumapaikkaa.

Terveet kädet ansaitsee kunnianosoituksen siksi, että se on repinyt ihmisiä juuriltaan ja tehnyt heistä onnellisempia.

Terveet kädet on haastanut ja nyrjäyttänyt.

Kirjoittaja on muusikko ja vapaa kirjoittaja, joka asuu Rotterdamissa Hollannissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi