Kallisarvoista historiaa

Sdp:n Joensuun-puoluekokouksessaan lanseeraama "Kansan edustaja" -mainosvideo on nostattanut minussa viime aikoina eeppisiä hilpeydentunteita. Mainostoimisto Kingin kolme- ja puoliminuuttinen tuotos kun saattaa pateettisuudessaan Timo Koivusalon Sibelius-elokuvankin häpeään.

Alussa Väinö Tannerin väräjävä ääni luennoi työväenliikkeen voimasta. Seuraavaksi esitellään mustavalkokuvia maajusseista pianomusiikin siivittämänä. Jälleenrakennuksen ajasta kertova montaasi päättyy kuvaan sahaavasta lapsesta, joka katsoo kameraan vakavin silmin.

Sitten vilahtelee Koivistoa, Sorsaa ja Lipposta.

Naamakavalkadin jälkeen palataan kansaan (sana toistuu monta kertaa) näyttämällä kuvia suloisista lapsista.

Kuvien väleissä vilkkuu otoksia halkopinoista, viheriöivistä niityistä ja tuulessa lerputtavasta siniristilipusta.

Loppu menee katsojan katatonisen tilan ansiosta täysin ohi: aivojen synapsit ovat matkan varrella poksahtaneet kuin paukkumaissin jyvät ja silmät ovat sulaneen juuston peitossa.

Poliittinen mainonta on tietenkin useimmiten hirvittävän kornia.

Sdp:n kohdalla korniudesta tekee erityisen traagista se, että puolueella olisi menneisyyden käyttövaranaan hyvinkin ajankohtaisia hahmoja.

Itse olisin luultavasti leikannut mainokseen otteita Yrjö Kallisen Yleisradiolle vuonna 1971 antamasta haastattelusta.

Elämmekö unessa -nimellä kulkevassa pätkässä 85-vuotias ex-puolustusministeri suomii kerskakulutusta ja ahneutta.

Jotakuinkin siis samoja teemoja, joita SDP on painattanut värikylläisen brosyyrinsa takakanteen.

Kallisen mukaan olemme periytyneiden ajatustottumustemme ansiosta tuomittuja elämään unitilassa, johon valheellista turvallisuuden tunnetta luovat yhteiskunnallisen statuksen ja maallisen omaisuuden kaltaiset aaveet.

Jylhällä nuotilla neljästi kuolemaan tuomittu pasifisti korostaa luonnonsuojelun, luomuruoan ja rauhanaatteen merkitystä.

"Kyllä vielä sotilaiden kanssa voi keskustella sodastakin ja rauhan asiasta. Sotilaiden, jotka ovat nähneet, mitä sota on. Mutta taivas varjelkoon meitä tavallisilta siviileiltä, jotka ovat isiltä perittyä sotaintoa täynnä. Näiden kanssa on helisemässä", Kallinen lataa silmin nähden tuskastuneena.

Kallisen syntymästä tuli viime tiistaina 114 vuotta.

Miksei Sdp ratsasta suurella visionäärillään?

Ehkäpä kristityn zen-buddhistin ja itseoppineen työmiehen sanoma on kuitenkin liian radikaali vaaleihin pelokkaasti valmistautuvalle ja identiteettiään etsivälle puolueelle.

Ja sitä paitsi: Kallisen raivokkaan ja terävän retoriikan jälkeen leukaansa nostelevan Urpilaisen "Tämä aika tarvitsee lisää sosiaalisuutta ja demokratiaa: lisää sosiaalidemokratiaa" -löpinä tuottaisi pettymyksen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi