Kenen joukoissa?

"Tulisiko lukijan tietää, keitä tiedotusvälineissä on töissä? Keitä ovat ne vakavailmeiset nuoret ihmiset, jotka käyttävät tiedotusvälineen koko voimaa kirjoittaessaan tuomiokolumnin ministerin typeryydestä tai keski-ikäisten mieskansanedustajien kategorisesta naurettavuudesta?" aprikoi Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen viime viikolla.

Apunen oli huolestunut siitä, ettei lukijoille tarkkaan selvitetä, minkä puolueen jäsenkirja pullottaa kenenkin kynäilijän taskussa.

Vaikka olenkin viime aikoina pyrkinyt olemaan tuomitsematta, uskon kuuluvani Apusen mainitsemaan vakavailmeisten nuorten ihmisten joukkoon, ja ehkä voinenkin osaltani aloittaa tämän tunnustuskierroksen. Säästetään se kuitenkin vasta loppuun.

Helsingin Sanomien ja Ylen uutisten päätoimittajat Mikael Pentikäinen ja Atte Jääskeläinen kiirehtivät viikonloppuna torppaamaan ajatuksen anonyymista toimittajakyselystä, mutta varoittivat samaan hengenvetoon liiallisesta poliittisesta osallistumisesta.

Mielenosoituksiin tai politiikkaan osallistumista ei toki voida kieltää, mutta sitä ei myöskään katsota hyvällä. Lähinnä paine kohdistuu uutistoimittajiin. Ymmärrettävää, tuskinpa vaikka Hymyn päätoimittajan Esko Tuluston uskottavuutta nakertaa hänen taistolaistaustansa.

Kiintoisaa silti on, miten suotava poliittinen toiminta sitten erotetaan epäsuovasta.

Miksi esimerkiksi mielenilmauksissa ei olisi sopivaa käydä kuin työn puolesta? Kyseessähän on äänestämiseen verrattavissa oleva lain turvaama yhteiskunnallisen osallistumisen muoto.

Ai niin, se tunnustus!

Minun täytyy valitettavasti tuottaa Apuselle pettymys.

En ole äänestänyt kohta kymmeneen vuoteen, enkä ole mielenosoituksissakaan viime aikoina ehtinyt rampata.

Tarkoittaako puoluekannan puute silti puolueettomuutta?

Ei tietenkään, onhan täydellinen puolueettomuus illuusio, kuten Apunenkin huomauttaa.

Tämä kaapista tuloni tuskin heilauttaa mahdollista uskottavuuttani mihinkään suuntaan.

Osa lukijoista on nimittäin vankasti jo päättänyt, että Nyt -liite kolumnisteineen edustaa ideologisesti tasalaatuista vihervasemmistolaista propagandaa.

Vaikka väite olisikin totta, sillä ei olisi silti mitään väliä.

Samalla kun Apunen perää läpinäkyvää argumenttitason painia, hän sivuuttaa yhden väittelykulttuurin keskeisistä laeista. Sen, ettei alkuperän perusteella voida arvioida väitteen todenmukaisuutta, koska väitteen esittäneen henkilön ominaisuuksilla ei ole mitään tekemistä itse väitteen pätevyyden kanssa. Pätevyys riippuu ainoastaan väitettä koskevasta todistusaineistosta.

Tai kuten Ylen Jääskeläinen totesi: "Toimittajien puoluekantoja tärkeämpää on arvioida lopputulosta."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi