Maailma on

Tunnetussa esseessään "Kuka ajattelee abstraktisti?" 1700-luvun idealistifilosofi G. W. F. Hegel purkaa satiirin keinoin ajatteluun liitettyjä virhekäsityksiä.

Murhamiestä ollaan viemässä teloituspaikalle. Väkijoukko kyylää kuolemaantuomittua paheksuen, mutta muutama nainen erehtyy kehaisemaan häntä komeaksi. Väki tuohtuu: kuinka kukaan voi sanoa murhamiestä komeaksi? Taitavat olla samaa pohjasakkaa itsekin!

Bäng!

Väkijoukko on Hegelin mukaan syyllistynyt abstraktiin ajatteluun: he ovat pelkistäneet miehen koko olemuksen yhden abstraktin faktan alle.

Itse huomaan omaavani kaksi vastakkaista maailmankatsomusta: hegeliläisen ja rätyläis-abstraktin.

Kun keihäänheittäjä Seppo Räty vielä tapasi jaella mielipiteitään kulttuurielämästä ("Ooppera? Hyi saatana!"), tai puhua tunteistaan ("Meillä suvussa on ollut tapana, ettei omia asioita valitella. Mieluummin otan moottorisahan ja lähen vetämään tukkia niin pitkään, että helpottaa."), jokin aina liikahti sisimmässäni.

Rädyn maailmankatsomus vaikutti olevan niin puhdaslinjainen, koherentti ja aukoton.

Opiskeluaikanani otin maailmankatsomukseni rakentamisen kovinkin vakavasti ja kahlasin läpi Spinozan ja Fichten kaltaisia suuria systemaatikkoja. Vaikka lopulta valmistuinkin, ei minusta silti tullut oman elämäni Suurta systeeminrakentajaa.

Päinvastoin.

Todellisuus vaikutti repaleiselta, suhteelliselta ja käsittämättömältä.

Maailmankatsomukseni muistuttaa yhäkin krapulaisen pyttipannua: otetaan mitä kaapista löytyy ja yritetään pärjätä niillä seuraavaan päivään saakka.

Miten kaikki tämä sitten liittyy Seppo Rätyyn?

Hegelin huulihan piili siinä, ettei abstrakti ajattelu ollutkaan korkealentoista metafyysistä pyssytystä, vaan mutu-tuntumaista pelkistämistä. Siksi Räty vaikuttaisi olevan hegeliläisessä valossa lähes abstraktin ajattelun MM-mies: hän ei haastatteluissaan tunnu punnitsevan asioita kovinkaan useasta kulmasta.

On vain aste-eroja: joku asia on enemmän paskaa, toinen vähemmän. Piste.

Eikä Räty ole ainoa: abstrakti ajattelu on ihmiselle hyvin luonteenomaista toimintaa.

Se on nimittäin rauhoittavaa ja miellyttävää: jonkun kokonaisuuden pelkistäminen yhden attribuutin alle suoristaa monta mutkaa ja ehkäisee kiusallisia lisäkysymyksiä.

Ja juuri mukavuudenhalussa ristiriita piileekin: tervettä tasapainoa ihmisen sielusta kamppailevan Rädyn ja Hegelin välille on vaikea löytää, koska eheän maailmankatsomuksen rakentaminen on tuskaista puuhaa.

Aina löytyy uusia kulmia.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi