Minä, Paavo

Sekoitetaanko Sinut usein toiseen henkilöön?

Minut sekoitetaan.

Ja vaikkei vieressä olevasta kuvasta ehkä uskoisikaan, niin kaikista maailman ihmisistä juuri vasemmistoliiton puheenjohtajaan Paavo Arhinmäkeen.

Sekaannukset alkoivat niihin aikoihin, kun Paavo rysäytti eduskuntaan ja minä päätin juhlistaa miehistymistäni viiksillä ja italialaisella pikkutakilla.

Ensin asiasta vihjailivat äitini ja eräs läheinen ystäväni.

Pikkuhiljaa osa ystävistäni alkoi leikkisästi nimittää minua "Paavoksi", ja lopullinen paavottuminen ajoittui tälle kesälle.

Pelkästään heinäkuussa minut sekoitettiin Arhinmäkeen kuusi kertaa.

Vaikka Arhinmäen ajatusmaailmaa arvostavana olenkin suhtautunut sekaannuksiin hupimielellä, ovat kohtaamiset "kansan" kanssa alkaneet ottaa piuhojen päälle.

Pahimpia ovat festivaalit, joita soittajapojan ominaisuudessa olen tänäkin kesänä kiertänyt.

Odotellessani Ilosaarirockissa vuoroni alkamista eräskin umpihumalainen naisenpuolikas punkesi mitään kyselemättä päälleni.

Tiedustellessani hänen asiaansa naisen onnistui puolimielisesti jokeltaa: "Noku shiish mä ajathelin, että Paavoon voi aina thukeutua."

Samana iltana toinen rapealla tuulella ollut kaiffari melkein työnsi sormensa silmääni ja ilmoitti kirkumalla, ettei aio ikinä enää äänestää minua.

"Ei se mitään", tyynnyttelin. "En ole nähkääs ehdolla yhtään mihinkään ja suosin muutenkin ruohonjuuritason vaikuttamista parlamentarismin sijaan."

Mies purskahti anteeksi pyytelevään nauruun.

Minäkin nauroin.

Olisihan hän voinut huutaa vaikka: "Ei vittu, Kimmo Shasi!"

Edellä kuvailemani sattumukset saattavat kuulostaa hupaisilta, mutta kaksoisolentona olemiseen liittyy oma vastuunsa.

Anglosaksisessa kansanperinteessä meitä doppelgängereitä on tavattu pitää epäonnen airueina, kohtasihan Abraham Lincolnkin kaksoisolentonsa vain kuukausia ennen kuolemaansa.

Nykyisin minun on myös ajateltava käytöstäni julkisilla paikoilla, etten vain saattaisi syytöntä Paavoa häpeään tai juorulehtien vinkkipalstoille.

Taannoin minun piti jopa leikkiä mukana.

Luokseni saapui hassunkurista murretta puhuva mies.

Yritin liueta, mutta hän salpasi kulkureittini.

"Hei Paavo", mies mökelsi. "Mä taharon sannoo notta mää äänestän keskustaa, mutta sä oot hiano miäs!"

Ennen kuin ehdin särkeä hänen harhakuvitelmansa, mies rohkaisi minua olemaan välittämättä "paskalehristön" kirjoituksista ja luotsaamaan kriisissä olevan puolueeni tyynemmille vesille.

Katsoin miestä hetken. Hänen sammuvat silmänsä vaeltelivat kysyvästi kasvoillani.

Puraisin huultani.

Otin miestä kädestä, vannoin tekeväni parhaani ja kävelin pois.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi