Nöyryytysten aika

3.3.2011 10:34

Katsokaa! Nöyryytyksen aika on saapunut ja langettanut pikimustan palttinansa yhteisömme ylle.

Turvassa häpeän routaiselta kouralta eivät ole jurriset kyläkauppiaat, veteraanikokit, hääpareista puhumattakaan. Ilkeyden illuminaatin jatkoksi liittyi jopa leppoisana porilaisena pidetty Olli Lindholm. "Itkevänä perunanakin" tunnettu Yö-solisti piikitteli levylaulajaksi halajavia nuoria niin perusteellisesti, että siitä oli lumivalkoinen rakkaus kaukana.

Eikä siinä vielä kaikki, sosiaalisen median suomin avuin kenellä tahansa meistä on mahdollisuus pilkata spektaakkelimaisesti kanssaihmisiä.

Nöyryyttämisessä ja sen katselemisessa on jotain ihmiselle lajityypillistä.

Nöyryytykset näyttelevät keskeistä osaa sotatantereilla ja erilaisten instituutioiden toiminnassa. Sisällissodissa ja vallankumouksissa ihmisiä raiskataan nöyryytysmielessä. Itänaapurin asevoimissa alokkailta otetaan luulot pois väkivaltaisilla nöyryytyksillä. Myös kouluissa järjestettävät mopotukset edustavat mietoa initiaationöyryytystä.

Toisinaan nöyryytykset johtavat traagisiin seuraamuksiin, kuten Yhdysvalloissa viime aikoina puhuttaneisiin nuorten homomiesten itsemurhiin.

Luultavasti tunnetuin julkisen nöyryytyksen kohteeksi joutunut henkilö oli Jeesus Nasaretilainen. Kristinuskon tematiikassa nöyryytyksen ja kunnian vastakkainasettelu onkin eräs keskeisiä teemoja. Jopa niin keskeinen, että kristityt kantavat symbolinaan vieläkin ristiä, äärimmäisen nöyryytyksen välinettä.

Suomessa vuoteen 1894 asti julkisista nöyryytyksistä huolehtivat valtio ja kirkko.

Alaluokkien huorintekijät, kännikalat ja varkaat istutettiin jalkapuuhun kansan syljettäviksi. Nyttemmin nöyryyttäminen on ulkoistettu mediataloille, joiden asiansa osaavat juristit huolehtivat toiminnan laillisuudesta.

Nöyryyttämisen viihdearvo kun ei ole kadonnut mihinkään.

Mutta mitä nöyryyttäminen sitten on?

Määritelmän mukaan se on pakottamista nöyryyteen.

Jos näin on, ei sammaltavan Vesa Keskisen haastatteleminen tai puolustuskyvyttömille laulunharrastajille vittuilu täytä nöyryyttämisen tuntomerkkejä. Rituaaliin kun tarvittaisiin henkilö, jolla on ylpeyttä, uhmaa ja omanarvontuntoa, ja Keskinenhän nakkasi viimeisetkin arvokkuutensa rippeet laskiämpäriin kerjätessään syntymäpäivälahjakseen käytetyn Ferrarin.

Kunnon nöyryyttämiseen tarvittaisiin Lenita Airiston tai Paavo "So what" Lipposen kaltainen hahmo. Ja millainen Houdini muka sellaisia pystyisi nöyryyttämään?