Palveluksessa

Syys on saapunut ja sen myötä kutsunnat!

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä, urhona kaadut, taistellen puolesta maas raikaa, kun 35 000 nuorukaista valuvat kutsuntapaikoille.

Sydän pampahdellen he arvioivat mahdollisuuksiaan: lähteäkö puoleksi vuodeksi leikkimään sotaa, vai mennäkö työsiirtolaan pitämään seuraa rattijuopoille? Kolmantena vaihtoehtona möllöttää Euroopan neuvoston, YK:n ihmisoikeuskomitean ja Amnestyn rangaistukseksi määrittelemä pakkotyö, tuttavallisemmin siviilipalvelus.

Itse olin saman valinnan edessä kolmetoista vuotta sitten. Istuskelin Kallion Työväenopiston salissa ja vetkuttelin käsiäni.

Koska olen huono tekemään päätöksiä, olin valmistautunut tilaisuutta varten kuukausia. Olin punninnut valistuskirjailija Voltairen sarkastisia sodanvastaisia ajatuksia, isänmaani lähihistoriaa ja omia tuntemuksiani.

Vaikka laskinkin itseni pasifistiksi, olin aina ollut viehättynyt räjähteistä ja aseista. Auktoriteettiongelmani ansiosta minun olisi ollut kuitenkin mahdotonta ottaa käskytystä joltain omanikäiseltäni tomppelilta. Kaiken lisäksi ylenmääräinen patrioottinen paatos aiheuttaa minulle vatsanväänteitä.

Entä ne muut vaihtoehdot?

Totaalissahan olisin voinut päntätä pääsykokeisiin ja siviilipalveluksessa.. noh, tehdä jotain yleishyödyllistä.

Kinkkinen tilanne, eikä perheestänikään ollut sanottavampaa apua. Veljeni painosti harmaisiin, siskoni työsiirtolaan ja äitini siviilipalvelukseen. RUK:n käynyt isäni keskittyi lähinnä myhäilemään itsekseen.

Istuin siis Työväenopiston salissa aprikoiden kuumeisesti vaihtoehtojani, kun puolustusvoimain propagandakoneisto riensi avukseni. Meille esitettiin lyhytelokuva, jossa pääosaa näytteli muistaakseni Samuli Edelmann. Pätkä kertoi seksuaalisesti epävarmasta alokkaasta, joka kassulle saapuessaan tutustui viileään ja rentoon gonaan. Aina kun gona lähti iltalomille, oli häntä vastassa kolme kuumaa misua. Alokas katseli touhua kiimaisen kunnioituksen vallassa ja vapautumispäivänään hänkin pääsi saatille. Olihan hänestä tullut mies.

Istuin tuolissa typertyneenä. Olinko vaivautunut paikalle siksi, että henkistä kapasiteettiani voitaisiin näin karkeasti aliarvioida? Minulla oli jo tyttöystävä, ja tuskinpa muutenkaan olisin tarttunut aseeseen katteettomien yhdyntälupausten ansiosta. Viestikin oli täysin epälooginen: missä vaiheessa niitä naisia ehtisi suorittamaan, jos juoksee päivät pitkät metsässä pyssy tanassa?

Päätinkin Thomas Mannin sanoin pysyä "siviili-ihmisenä" ja lähdin pakkotyöhön kolmeksitoista kuukaudeksi.

Kutsuntavideoiden taso on sittemminkin pysynyt komeana. Yhdessä näytettiin lätkän MM-voittoa ja taustalla Petri Laaksonen kiekui Täällä pohjantähden alla.

Rehellisyyden nimissä kutsuttaville kannattaisi näyttää ryssien tappamista. Siihen varautumiseenhan puolustusvoimat sai tänäkin vuonna 2,7 miljardia euroa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi