Peruspunk

"Tiedän, ettei se ole täysin johdonmukaista, mutta en tiedä, ketä muutakaan äänestää."

"Ihmiset ovat niin 'vittuuntuneet' tähän mamu-paskaan, että ovat ymmärtäneet äänestämisen olevan se keino, jolla vaikutetaan."

"Aion äänestää Perussuomalaisia ihan vaan siksi, että edes jotain muuttuisi!"

Ei. En itse sommitellut edellä mainittuja viiltävän analyyttisia mietelmiä, vaan poimin ne pikku kätösineni erinäisiltä keskustelualueilta.

Protestiliikkeiden ja valtakulttuurien välisissä dialektisissa suhteissa on havaittavissa aina toistuvia rakenteita. Protestiliike kyseenalaistaa oletetun valtakulttuurin arvot ja pyrkii muokkaamaan niitä itseään miellyttävään muotoon.

Vaikka perussuomalaisten puolueohjelmassa lauletaankin perinteistä mitäänsanomatonta retorista liirumlaarumia (Puolueen päämääränä on edistää maamme talouden rakentamista kestäväksi ja kilpailukykyiseksi siten, että työntekoa ja yrittämistä kunnioitetaan, kansallista itsemääräämisoikeutta sekä suomalaisia arvoja ja kulttuuria puolustetaan ja kansalaisille taataan taloudellinen perusturva kaikissa elämäntilanteissa sekä ehdoton oikeus työhön.), eivät sen kannattajat muistuta perinteisiä protestiliikkeiden idealisteja.

Siis sellaisia kuin IKL:n mustapaidat, hipit tai marxistit.

Väitin joskus perussuomalaisen puolueen olevan vähiten punk asia koko maailmassa. Pahoittelut yksinkertaisuudestani.

Ps:n kannattajat nimittäin muistuttavat monissa suhteissa 70-luvun lopun brittiläisiä punkkareita. Vaikka liikkeiden tarkoitusperät ovatkin erilaiset, ajaa molempien kannattajia eteenpäin samankaltaiset motiivit: illuusiottomuus, epävarmuuden ruokkima nihilismi ja viha valtarakenteita ja "nykymenoa" kohtaan.

Eivätkä yhtäläisyydet siihen lopu: alkuperäinen punk-liike oli persujen malliin myös työväenluokkainen ja suhteellisen epäpoliittinen. Punkkareilla ei ollut kummempaa ohjelmaa, he vain lähinnä arvostelivat kaikkea. Punkit eivät myöskään olleet aktiivisia äänestäjiä, eivätkä juurikaan seuranneet politiikkaa.

Kuulostaa tutulta, persuja äänestäneistähän peräti neljännes uskoi tutkimusten mukaan puolueen jo istuvan hallituksessa.

Lisäksi ainakin urjalalainen persuretoriikka malliin "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta!" tuo erehdyttävästi mieleen Shitter Limited -orkesterin Vittu mä tapan sut Iiro Viinanen -rallin.

Punk-liike on reilun kolmen vuosikymmenensä aikana jakautunut useaan heimoon aina poliittisesta anarko-punkista äärikaupalliseen skeittipunkiin.

Kiinnostavaa onkin nähdä, miten perussuomalaisten riveille käy, jos he saavat himoitsemansa hallituspaikan.

Vielä tällä hetkellä kannattajien ideologia kun näyttää noudattelevan lähinnä Sex Pistols -yhtyeen Anarchy in the UK -hitin sanoituksia:

"En tiedä, mitä haluan, mutta tiedän, miten saan sen."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi