Suvaitsevaisto

Olen kuulemma suvaitsevainen. Saattaa olla. Mutta olenko suvaitsevaistolainen?

Maahanmuuttokriittiset ovat monissa yh-teyksissä mäkättäneet siitä, että heidän vastustajansa ovat pelkistäneet heidän heterogeenisen sielunelämänsä yhden ideologian alle ja leimanneet heidät kaikki rasisteiksi. Saattaa pitää paikkansa.

En usko, että kaikki hommalaiset mittailevat kalloja iltapuhteekseen.

Leimaamisesta on syytetty suvaitsevaisto-nimellä kulkevaa joukkoa, jonka alkioiksi on kelvannut jokainen maahanmuuttoasioista eri mieltä oleva yksilö.

Mitä "suvaitsevaisto" tarkoittaa? Jos satoja nettikeskusteluja on uskominen, kyse on median, punavihreän eliitin ja samettitakkisten lössöhumanistien muodostamasta illuminaatista, jonka pyrkimys on Suomen pakkomonikulttuuristaminen.

Vaikka olenkin valtamedian kätyri ja yliopiston käynyt lössöhumanisti, pidän salaliittoteoriaa huvittavana. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö Suomen maahanmuuttopolitiikka ole vanhastaan ollut perinteisten hallituspuolueiden, kuten Rkp:n, Sdp:n, kokoomuksen ja keskustan varassa?

Mikä sitten on suvaitsevaiston vastakohta? No suvaitsemattomaisto tietenkin.

"Kaikkea ei tarvitse suvaita" on muuttunut iskulauseeksi ja suvaitsemattomuus korottunut vanhasta vähäjärkisten ominaisuudesta kriittiseen mieleen yhdistetyksi kvaliteetiksi. Siksi, jonka vastaparina lötköttää lössöhumanistinen kaikensallivuus eli "hyysäys".

Itse en valitettavasti edusta kumpaakaan ryhmää. Suvaitsen toki sen, että Suomi pitää kiinni pakolaiskiintiöistä ja kansainvälisistä humanitäärisistä sopimuksista. Kyllä tänne vielä ihmisiä mahtuu. En silti suvaitse sitä, että maahanmuuttoon (työperäiseen tai ei) ja kulttuuritörmäyksiin liittyvistä ongelmista vaietaan. Tai sitä, että lietsotaan pelkoa ja muukalaisvastaisuutta. En myöskään suvaitse sitä, ettei kevätjuhlissa saisi laulaa suvivirttä.

Ehkä alankin nimittää itseäni sitoutumattoman maltilliston edustajaksi.

Suvaitsemattomuus ja suvaitsevaisuus ovat tosin vaivattomia kategorioita. Ne luovat kaaoksen keskelle rakenteita, joiden avulla voi kummempia reflektoimatta valita mielipiteensä. Mutta ovatko ihmiset todella näin mukavuudenhaluisia? Toivottavasti eivät.

Rehellinen maailmankatsomushan ei ole koskaan täysin ristiriidaton ja valmis. Odottamattomaan informaatioon on voitava sopeutua ja rehellisesti tehty takinkääntö saattaa olla ylevä valinta. Ainakin ylevämpi, kuin vanhan jankkaaminen kasvojen menetyksen pelossa.

On alkeellista valita johtotähdekseen suvaitsevaisuuden tai suvaitsemattomuuden kaltainen tyhjä abstraktio ja seurata sitä orjallisesti. Tai niputtaa muita sellaisen alle.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi