Tarhureiden maa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä arvioitiin tiistaina, että kannabiksen kotikasvatusta olisi kokeillut 40 000–60 000 suomalaista. Se on paljon lössiä.

Aina niin joviaalit huumesyyttäjät ovat ehdottaneet, että yli kymmenen kasvin viljelmästä voisi vaatia vankeutta, vähäisemmät saisivat sakkorangaistuksen.

Huumepolitiikkamme nojaa kolmeen jalkaan: rajoittavaan kokonaiskieltopolitiikkaan, yleiseen hyvinvointipolitiikkaan ja haittojen vähentämisen politiikkaan.

Kokonaiskieltopolitiikan mukaan vakavan huumerikollisuuden lisäksi myös käyttö ja hallussapito on rangaistavaa. Yleinen hyvinvointipolitiikka pyrkii vaikuttamaan elinolosuhteisiin ja päihdeongelmaisten palvelujärjestelmään. Haittojen vähentämisen politiikassa pyritään minimoimaan huumeiden käytön yksilölle ja yhteiskunnalle aiheuttamat haitat. Tämä tarkoittaa muun muassa korvaushoitoja ja neulojen vaihtoa.

Kannattaa unohtaa kaksi viimeistä, huumepolitiikkamme on nimittäin pitkälti kontrollipainotteista. Siitä saamme kiittää ainakin edesmennyttä rikoskomisariota Torsti Koskista ja eläkkeellä haahuilevaa syyttäjää Ritva "negroidi" Santavuorta. Kaksikko runnoi 70-luvulla läpi ajatuksen, jonka mukaan käyttäjiä on jahdattava ja kaikkia on rangaistava. Miksi?

Onhan huumepolitiikkamme tähtäimeksi asetettu "huumeiden käytön ja leviämisen ehkäiseminen niin, että haitat jäävät minimaalisiksi".

Katsotaanpa naapurin Keijo-Annikkia, joka juuri kastelee omaan käyttöön tarkoitettua kasviaan. Syyllistyykö hän vakavaan huumausainerikokseen, kuten myyntiin tai salakuljetukseen? Ei.

Onko hänestä uhkaksi muiden hyvinvoinnille? Tuskin. Tutkimusten mukaan kannabis ei lisää aggressiivisuutta.

Kenelle Keijo-Annikki sitten on vaaraksi? Itselleen. On mahdollista, että jos skitsofreniaan taipuvainen henkilö imee riittävästi "maarianheinää", yläkerran kaappikello saattaa sanoa ping.

Vaaratonta kannabis ei ole, onhan se päihde.

Vaikka Keijo-Annikki ei yhteiskuntaelämän pilareita nakerrakaan, on hän silti rikollinen, jonka kotiin sinivuokot saavat rynnätä puutarhakaupan asiakasrekisterin perusteella. Aika raakaa.

"Huumekontrollia on perusteltu tarjonnan rajoittamisella ja käytöstä rankaisemista isompiin kaloihin kiinni pääsemisellä. Kotikasvatus omaan käyttöön murentaa näitä kivijalkoja. Perustelut joutuvat uudelleenarviointiin", dosentti Mikko Salasuo sanoo.

Miksei politiikka muutu? Viime elokuussa Patentti- ja rekisterihallitus hylkäsi Suomen Kannabisyhdistyksen rekisteröintianomuksen sillä perusteella, että yhdistyksen tarkoitus on yhteiskunnassamme vallitsevien oikeus- ja moraalikäsitysten vastainen. Siis pyrkimys laillisin keinoin muuttaa Suomen lainsäädäntöä on hyvien tapojen vastainen! Samalla argumentilla pitäisi torpata kaikki puolueet ja kansalaisjärjestöt, jotka ajavat muutoksia lakeihin.

Ei pelkästään niitä, joita Keijo-Annikin kohtalo koskettaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi