Teollisuus avartaa

Kello on kuusi.

Juna lonksuttaa verkkaisesti halki aamuöisen usvan.

Nousen makuulaveriltani ja katsahdan verestävin silmin ikkunasta kajastavaa läpipääsemätöntä harmautta.

Usvapuuron keskeltä alkaa nousta muotoja: mustuneita putkipalmikoita, korventavia poistoliekkejä ja leveitä piippuja, jotka syytävät harmauteen pikimustaa myrkkysavua väkivaltaisella voimalla.

Tasaisin väliajoin silmäni kohtaavat ilmiliekeissä roihuavan roska-astian.

Eläimiä tai ihmisiä ei radanvarren kemiallisessa harmaudessa liiku.

Katson ankeata maisemaa kiihottuneena: näky on kuin Tarkovskin Stalker-elokuvasta, mutta vieläkin apokalyptisempi.

Olen saapumaisillani Tšerepovetsiin, Luoteis-Venäjän teolliseen sydämeen.

Muistan haltioituneeni teollisuuskaupungeista matkatessani lapsena vanhempieni kanssa halki Ruhrin laakson.

Ruosteen, savusumun ja betonin yhdistelmä kiehtoo yhä: rapistuvien tehdaskaupunkien lyyrisessä ankeudessa on jotain puhuttelevaa.

Siksi onkin hämmentävää, etten ole tavannut turhan monia muita asianharrastajia. Luulisi nimittäin, ettei kaikkia matkaajia kiinnosta pelkät uimarannat, koralliriutat, viinitilat tai pittoreskit saaristolaismaisemat.

Kun näkee satamäärin vanhoja kirkkoja ja pompööseja palatseja, ne menettävät merkityksensä ja muuttuvat näkymättömiksi.

Siksi olisikin mahtavaa lähteä muiden kalvakoiden teollisuusfetisistien kera seuramatkalle Detroitin moottorikaupunkiin, Kostamuksen kaivoskombinaattiin tai Tšernobylin voimalan vieressä lepäävään hylättyyn Pripyatiin.

Toivon teollisuusmatkailun lisäävän suosiotaan tulevaisuudessa.

Se tarjoaa vahvojen esteettisten kokemusten ohella myös sivistystä. Pelkästään Venetsiassa tai Balilla hilluminen ei anna kovin yleispätevää kuvaa siitä, millä maailma todellisuudessa pyörii.

Teollisuusmatkailussa ei välttämättä näe maailman sielua, mutta siinä näkee sen lihakset.

Juna rullaa asemalle.

Astun ystävieni kanssa ulos vaunusta.

Emäntämme, viehko nainen, hakee meidät kierrokselle.

Tallustelemme ruohottuneilla kaduilla.

"Täällä ei käy juurikaan turisteja", hän toteaa. "Meillä ei nimittäin ole muuta historiallista koko kaupungissa kuin vanha kirkko."

Nainen miettii hetken.

"Ja tietenkin myös yksi maailman suurimmista masuuneista."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi