Uskonrauhaa

HS:n Kuukausiliitteessä kerrottiin, että teekkarit harrastavat ryhmäkielisuudelmia ja laihduttavat kilpaa. Ei yllättänyt.

Kyse ei kuitenkaan ollut GooM-risteilystä, vaan aik'ajoin julkisuuteen nousevan koivu-niemeläisten lahkon käytänteistä.

Ihmiset kauhistuivat jälleen kerran outoa menoa, mutta onneksi tuomiorovasti Antti Kujanpää kiirehti tyynnyttelemään, että osa lahkon entisistä jäsenistä hakee nyt tukea terveestä uskonnollisuudesta.

Radio Deissäkin paheksuttiin, miten "Kuka tahansa voidaan luonnehäiriöisen henkilön systemaattisella toiminnalla manipuloida sätkynukeksi".

Yleisen teologian perus- ja aineopinnoistani huolimatta en tiedä, mitä käsitepari "terve uskonnollisuus" tarkoittaa.

Evankelis-luterilaisen kirkon edustajana Kujanpää varmaankin tarkoittaa pulskaa tapakristillisyyttä, jonka viholliseksi luokitellaan kaikki äärikarismaattiset liikkeet. Sinänsä lystikästä, että alunperin kerettiläisen munkin perustama protestiliike määrittelee terveen hengellisyyden Suomessa vuonna 2010.

Tapani Koivuniemen johtamaa lahkoa kritisoidaan monesta asiasta. Fundamentalistisen raamatuntulkinnan ohella ainakin siitä, että jäsenet ovat maailmankielteisiä ja pyrkivät voittoon lihasta.

Erikoista. Miksei uskova saisi tulkita evankeliumia kirjaimellisesti? Vertauskuvallista tulkintahaan pidettiin aikanaan harhaoppisena gnostilaisuutena.

Sitä paitsi maailmanhylkääminen ja asketismi olivat apokalypsin vartomisen ohella suosittuja harrasteita varhaiskristillisessä elämässä.

Ei ole alkukirkon hengen vastaista taipua eksentrisen insinöörin tahtoon, jos tämän uskotaan saaneen valtansa suoraan Jumalalta.

Mahdolliset lastensuojelu- ja työsuojelurikkomukset ovat asia erikseen, ja niihin puuttuminen on viranomaisten tehtävä.

Lahkoa on arvosteltu myös siitä, että sen jäsenet tekevät pitkiä päiviä koulutustaan vastaamattomalla palkalla, ja Koivuniemi vaimoineen korjaa miljoonat. Entä sitten?

Sanoihan eräskin nasaretilainen puuseppä seuraavasti:

Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.

Kaikista ankeinta on arvostella koivuniemeläisiä salamyhkäisyydestä ja lahkolaisuudesta. Olivathan alkukristitytkin salamyhkäisiä lahkolaisia. Suomessa on uskonnonvapaus, ja jos koivuniemeläisten ei voida katsoa syyllistyneen rikoksiin, on heidän annettava harjoittaa uskoaan rauhassa.

Sitä paitsi he vaikuttavat maailmanvastaisuudessaan ja keskinäisessä rakkaudessaan hyvinkin varhaiskristilliseltä yhteisöltä. Osa on katkaissut suhteet perheenjäseniinsäkin. Sekin on kristillisen opin näkökulmasta hyväksyttävää. Muistakaamme näin vuoden merkittävimmän perhejuhlan kynnyksellä mestarin sanat:

Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi