Vallattu

Kaksi viikkoa sitten meillä Hollannissa tapahtui se, mitä kauan oli varrottu ristiriitaisin tuntein: talonvaltaus, eli squattaus, kriminalisoitiin.

Talonvaltauksella on täällä pitkät juuret. Sen oikeudellinen pohja ulottuu vuonna 1971 asetettuun lakiin, jolla kotirauhan käsite ulotettiin koskemaan myös valtaajia.

Tyhjillään olevan rakennuksen omistaja ei siis ole saanut häätää rakennuksessa majailevia ihmisiä kuin lakiteitse.

Talonvaltauksen katsottiin olevan eettisesti kestävä ratkaisu kaupunkien keskustoissa pystyyn märkiville taloille, asuntopulalle ja vuokrien korotuksiin tähtäävälle kiinteistökeinottelulle.

Squattauksenvastaiset lakiesitykset menivätkin munilleen kerta toisensa jälkeen, viimeksi vuonna 2006, jolloin Amsterdamin, Rotterdamin, Haagin ja Utrechtin kaupungit yhteiskirjeellä ilmoittivat kannattavansa squattauksen jatkamista. Ei aivan outoa, onhan kyseessä yksi Euroopan tiheimmin asutuista maista.

Itse kävin vallatussa talossa ensimmäisen kerran taaperoikäisenä, paikka oli Lepakkoluolanakin tunnettu Porkkalankatu 1.

Elettiin 80-luvun alkua, ja vaikka isosiskoni tuttavat kenties haiskahtivatkin hieman oudolle, oli kokemus varmaankin myönteinen.

Sittemmin olen vieraillut kymmenissä squateissa ympäri Eurooppaa, hienoimpana varmaankin tuttujeni valtaama hotelli Pohjois-Italian vuoristoisissa maisemissa.

Lopulta muutin vallattuun taloon itsekin: Rotterdamin maineikkaaseen De Fabriekiin.

Elo vanhassa tehtaassa oli arkaaista, mutta inspiroivaa.

Järjestimme elokuvailtoja, konsertteja ja taide-happeningeja. Parhaimpina iltoina kulttuuripläjäyksistä oli nauttimassa nelisensataa ihmistä, joukossa tyyppejä ammattisotilaista pankkineiteihin ja arkkitehdeista sekakäyttäjiin.

Tapahtumat olivat maksuttomia, vain mökäöljystä otettiin rahaa, ja sekin meni talon korjaukseen.

Tehtaan omistaneen yhtiön miehet kun olivat kymmenen vuotta aiemmin pirstoneet katon ja ikkunat, jotta vanha funkkisrakennus saisi mädäntyä rauhassa pystyyn.

En silti muuttanut taloon päästäkseni mukaan "autonomisen kulttuurikeskuksen" toimintaan. Muutin, koska asumiskustannukseni laskivat 500 euroa kuukaudessa ja opiskelijalle se oli olevinaan paljonkin rahaa. Taloudelliset syyt löytyvätkin ideologisia useammin squattauksen taustalta.

Amerikkalaisjournalisti Robert Neuwirthin väitteen mukaan kun jopa joka kuudes maailman ihminen on squatteri.

Tällä hän tarkoittaa eurooppalaisten valtaajien ohella noin miljardin ihmisen joukkoa, joka asuu kolmannen maailman suurkaupunkien laidoille luvatta kyhätyissä hökkelikylissä.

Hollannissa hoidetaan irronnutta päätä laastarilla: vaikka val-taus kielletään, siihen johtaneet syyt tuskin katoavat. Syitä on ainakin kaksi: edullisten asuntojen ja omaehtoisen kulttuurin tarve.

Ilman Lepakkoa, Putkinotkoa tai Siperiaa Helsinki olisi ainakin ollut ankeampi paikka.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi