Wallinin pilli

3.2.2011 9:48

Toisinaan meininki vaikuttaa kovinkin surrealistiselta. Niin kuin nyt.

Viime viikolla Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki luonnehti pääministeri Mari Kiviniemeä "kokovartaloministeriksi." Halmesmäen sovinistisesta agitaatiosta tuohtuneena tasa-arvoministeri Stefan Wallin narahti: "Jos tämä oli huumoria, niin tällainen huumori ei enää kolahda. Ajat ovat muuttuneet onneksi." Lopulta Halmesmäestä saatiin puristettua anteeksipyyntö.

Edellisen kerran Wallin sijaisnärkästyi Kiviniemen puolesta kesäkuussa. "Tasa-arvoministerinä ja miehenä en voi mitenkään hyväksyä sitä, että naispoliitikkoa ja hänen 'toista puoltaan' käsitellään näin alentavalla tavalla", oli Wallin vonkunut nähdessään Kiviniemen peräpeilin.

Toisin kuin Wallin väittää, ajat eivät ole muuttuneet. Diskurssit ehkä ovat.

Filosofi Michel Foucault'n mukaan modernina aikana on nimittäin tapahtunut varsinainen diskursiivinen räjähdys sukupuolisuuden ympärillä. Diskurssilla Foucault tarkoitti kielessä ilmenevää ymmärrystä aikansa todellisuudesta.

Diskurssit liittyvät valtaan ja ne määrittelevät mistä voi puhua, ja millä tavoin siitä voi puhua.

"Kielipoliisi on ahkeroinut . . . on määritelty paljon tarkemmin, missä ja milloin ei ole mahdollista puhua sukupuolesta eli missä tilanteissa, minkälaisten puhujien kesken ja millaisissa sosiaalisissa suhteissa . . . ", Foucault kirjoitti teoksessaan Seksuaalisuuden historia.

Millainen on sitten wallinilainen diskurssi Suomessa vuonna 2011?

Olen rakentanut siitä mielessäni abstraktion. Se on maalarinvalkoinen viileä tila, vähän kuin lukion jumppasali. Elinkeinoelämän, median ja politiikan miesvaikuttajat istuvat pulpeteissaan samalla kun Wallin tarkkailee heitä ilmeettömästi.

Jos keskustelu lipsahtaa naarassukupuolen kehollisuuteen, puhaltaa Wallin pilliin ja väärintekijä komennetaan jumppasalin keskelle. Sitten häntä heitellään vaahtomuovipalloilla, kunnes hän pyytää anteeksi. Tässä käytännössä nainen on astraaliolento, jota saa ylistää ainoastaan tämän älystä ja saavutuksista.

Diskurssissa on jotain oudosti kallellaan. Miksi?

Ehkä vastaus löytyy kävelyretkeltä salivalvojan mielenmaisemaan. Wallin on Pahkasika-huumorin harrastaja. Ehkä hänellä on menossa ministerikauden mittainen dadaistinen performanssi, jonka tarkoituksena on parodioida tasa-arvopolitiikkaa. Ehkä hän seuraavaksi ottaa kantaa energiakeskusteluun kehottamalla kansalaisia kantamaan säkillä valoa tupaan.

Jos Wallin taas on oikeasti tosikko, olen Halmesmäen tapaan "äärimmäisen pettynyt ja pahoillani." Tai sitten kaiken narahtelun taustalla kummittelee salattu taustaoletus. Ajatteleeko tasa-arvoministeri syvällä sisimmässään, että koska pääministeri on nainen, tämä on hauras olento, jota pitää suojella?

Se ei olisi kovin tasa-arvoinen ajatus.