Arvostaako Palloliitto naisiaan?

Naisten jalkapallomaajoukkueen uuden valmentajan valinta on tiukasti varjeltu salaisuus. Palloliiton huippujalkapallojohtaja Petri Jakonen ei anna kysyttäessä pienintäkään vinkkiä uudesta luotsista. Niin pitää ollakin.

Palloliitto suhtautuu naisten maajoukkueeseen vakavasti, vaikka valmentajan vaihtaminen kesken MM-karsinnan onkin harvinainen ratkaisu.

Uudella valmentajalla on silti oivat lähtökohdat työlleen. Naisten maajoukkue on kehittynyt 2000-luvulla huimin harppauksin. Myös menestystä on tullut.

Uskottavuuden ja suomalaisen naisjalkapalloilun kehittämisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että seuraava valmentaja voi työskennellä täysipäiväisesti.

Asian luulisi oleva itsestään selvä. Naisia vuodesta 2001 luotsannut Michael Käld sai kuitenkin toimia ammattivalmentajana vain yhden vuoden, EM-kotikisojen ajan. Kahdeksan vuotta maajoukkue oli hänelle sivutoimi. Päätyö oli lasten opettaminen Pohjanmaalla.

Naisten valmentajan osa-aikaisuus on Palloliitolle noloa, etenkin kun miesten valmentaja on samalla nauttinut jopa satojen tuhansien eurojen vuosipalkkaa. Arvostuseroista kielivät muutkin seikat. Kun A-maajoukkue matkaa maaotteluihin ykkösluokassa tai yksityiskoneella, ovat naiset joutuneet käyttämään jopa halpalentoja.

Miehet ovat ylipäätään saaneet pitkään kaiken haluamansa. Naiset saivat lisää leirejä vasta menestyksen myötä.

Käld itse sanoo, että charter-lennot eivät voi olla naisten maajoukkueessa vielä realismia. Päätoimisen valmentajan pitäisi jatkossa olla kuitenkin selviö. Selviön pitäisi myös toteutua, sillä Palloliittoa johtavat nyt uudet miehet, ja heillä on väkevät visiot.

Vuonna 2020 Suomen tavoitteena on nimittäin olla Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa.

Koska naiset ovat jo tavoitteessa, pitäisi heidän saada budjettiinsa pari tasokorotusta pelkästään oikeudenmukaisuuden perusteella.

Ja päälle hyvin tehdystä työstä kunnon bonus.

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi