Kaunosielut kaukalossa

Jääkiekon SM-liigassa on tapeltu tällä kaudella poikkeuksellisen vähän. Myös muilta törkeyksiltä on pääosin vältytty.

Kevään aikana liigakaukaloissa ehditään silti nyrkkeillä ja taklata vielä sydämen kyllyydestä.

Kiekko-otteluista on nimittäin luotu tarkoituksella niin infernaalisia viihdetapahtumia, että ne synnyttävät vaarallisia tilanteita itsestään. Pelin henki ja yleisö vaativat toimintaa, ja äärimmilleen viritetyt joukkueet tekevät työtä käskettyä.

Yhtä selvää on, että julkinen mielipide vaatii heti koko lajin kieltämistä, kun seuraavan kerran sikaillaan.

Jos kiekkoyhteisö haluaisi jostain syystä eroon rajuista otteista, olisi pelin siistiminen helppoa.

Ottelutapahtumista yksinkertaisesti poistetaan sellaiset ärsykkeet, jotka ovat omiaan lisäämään yleisön, pelaajien, valmentajien ja toimittajien kiihkoa.

Pahin vimma lauhtuu jo korvaamalla erätauoilla ja pelikatkoilla soitettava rokki klassisella musiikilla tai vaikka runonlausunnalla.

Nyrkit pysyvät takuulla hanskoissa ja ruma taklaus jää tekemättä, kun kaiuttimissa soi mökämusiikin sijaan Sibeliuksen viulukonsertto tai Aale Tynnin lyriikka!

Testosteronia säästyy myös, jos cheerleaderien esitykset kielletään. Kiekkoväen ei tarvitse kuitenkaan luopua ihmiskauneuden katselusta, sillä korvaajiksi voidaan hankkia tyyneyttä ja tahdonvoimaa säteileviä joogia.

Jorma Ollilan brändityöryhmä joutaa eläkkeelle, kun kiekko-ottelut tarjoavat sivistystä ja työkaluja henkisen hyvinvoinnin kehittämiseen!

Myönnetään, että ehdotukseen liittyy yksi ongelma. Kukaan ei nimittäin tiedä, miten muutos vaikuttaisi Suomi-kiekon peli-identiteettiin.

Olisiko Leijonilla enää vimmaa taklata ja vääntää kulmissa? Sietäisivätkö kaunosielut iskuja maalin edessä?

Kirjoittaja on HS:n urheilutoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi