Stadion, Stubb ja bajamaja

Olympiastadionilla pelattu jääkiekko-ottelu Jokerit–HIFK oli upea urheilutapahtuma. Se osoitti, että suomalaisessa urheilussa on raa'an kilpailun, kateuden ja vippaskonstien lisäksi perinteitä, yhteisöllisyyttä ja aitoa iloa.

Ottelu oli myös masentava muistutus Suomen merkittävimmän urheilupyhätön tilasta.

Olympiastadion selviytyi vielä yleisurheilun MM-kisoista vuonna 2005, vaikka Ilkka Kanerva kuvailikin rakennusta "absoluuttiseksi museoksi".

Guggenheimin villitsemille lukijoille on tarkennettava, että Kanerva ei kehunut vaan arvosteli Stadionia.

Hän tarkoitti, että Olympiastadionin puitteet ovat osittain DDR:stä. Moni lauantaina klassikko-ottelua paikalla seurannut on varmasti samaa mieltä.

Erätauolla ei nautittu punaviiniä mukavassa ravintolassa, vaan hytistiin oluttörppö kädessä. Niin kauan kuin mallasjuomaa tarjoiltiin.

Tarpeet piti hoitaa bajamajoissa, sillä Stadikan vessat olivat jäässä. Katsomossa istunut Alexander Stubb saattoi löytää tästäkin suomalaista eksotiikkaa, mutta tuskin bajamajoja olisi maabrändiraportissa mainostettu.

Ruotsissa urheilulla pyyhkii paremmin, sillä Tukholmassa avataan pian kaksi komeaa monitoimistadionia.

Kaupunki rakennuttaa Globenin naapuriin 30 000 katsojan areenan. Solnaan nousee 65 000 paikan megastadion Ruotsin jalkapalloliiton ja liike-elämän varoilla.

Moderni urheilustadion on kallis, mutta Suomessakaan tuskin mahdoton hanke. Kulttuuri on ainakin rahaa tarpeisiinsa löytänyt.

Vaikka Musiikkitalo ei ole vielä edes valmis, on Helsingin kaupunki sitoutunut jo kalliimman kulttuurilaitoksen kustannuksiin.

Seuraavaksi pitäisi olla urheilun vuoro.

Kirjoittaja on toimittaja urheilutoimituksessa.

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi