7.9.2010 9:06
Superpesiksen pudotuspelejä on seurannut keskimäärin 2 900 katsojaa. Luku on komea. Se on 600 katsojaa enemmän kuin jalkapallon Veikkausliigan yleisökeskiarvo.
Pudotuspelien luvut tietenkin imartelevat pesäpalloa, eikä runkosarjan otteluissa käynyt katsojia likikään yhtä paljon. Ylipäätään kaikkien palloilusarjojen yleisömääriin pitää suhtautua varauksella.
Täpötäydet katsomot ovat totta monella pesispaikkakunnalla. Harrastajamäärät, medianäkyvyys ja pelipaikkakuntien koko huomioiden Superpesis on jopa ohittanut jalkapalloliigan Suomen toiseksi suosituimpana palloilusarjana. Suurin ja mahtavin on tietenkin jääkiekon SM-liiga.
Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan pesäpalloa harrastaa vain 23 000 aikuista kun jalkapalloilijoita on 140 000.
Superpesistä pelataan pienillä paikkakunnilla kuten Vimpelissä, Ilmajoella, Sotkamossa ja Kiteellä. Kotimaisen jalkapallon mekat sijaitsevat suurissa kaupungeissa.
Pesäpallo saa myös julkisuutta ja rahaa vähemmän, sillä jalkapallo on isojen medioiden ja urheilun pääsponsorin Veikkauksen lemmikki.
Mikä on kansallispelin suosion salaisuus? Ainakin se, että joukkueilla on perinteitä ja merkitystä. Pesäpallo puhuttelee paikkakuntiensa ihmisiä iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Lastenrattaat ovat pesäpallostadioneilla tavallinen näky. Jopa väkivaltaiseksi leimattu jääkiekko taitaa houkutella enemmän perheitä kuin futis.
Jalkapallokatsomoissa naisia ja lapsia ei näy. Mustiin pukeutuneita miehiä kylläkin.
Jalkapallon keskustelupalstoilla uskotaan, että pelastus voi löytyä kovempitasoisista peleistä, keskittymisellä isoimpiin kaupunkeihin sekä olut- ja makkaramyynnin parantamisella.
Hyviä ideoita, mutta niillä kosiskellaan vain äijiä.
Kirjoittaja on toimittaja urheilutoimituksessa.
Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi