Perunasäkit pois verkkokeskustelusta

Takavuosina verkkokeskustelu tarkoitti puhetta kalanpyyntimenetelmistä. Se oli asiallisempaa kuin nykyinen verkkokeskustelu.

Internetin keskustelupalstoilla käydään sellaista sananvaihtoa, että alkaa miettiä, mitä keskustelu ylipäätään tarkoittaa. Täyttääkö keskustelun määritelmän se, että keskenään tuntemattomat ihmiset herjaavat toisiaan alakoululaisten argumenteilla päivästä toiseen, nimettöminä?

Kuvitellaan tällainen tapahtuma tosimaailmaan.

Seitsemän ihmistä tapaa torilla. Heillä on päällään suuret perunasäkit, jotka peittävät kasvot, iän ja sukupuolen. Suunsa edessä he pitävät äänenmuunninta, joka vie viimeisenkin mahdollisuuden tunnistaa puhuja.

Yksi seitsemästä lausuu mielipiteen. Tämä on toisen mielestä väärä ja mielipiteen lausuja idiootti. Kolmannen mielestä molemmat ovat väärässä ja ennen kaikkea yksiä paskapäitä (haukkumasanoja lievennetty, HS on perhelehti). Ja niin edelleen. Toistetaan tätä viikon ajan.

Mitä mahtaisi ohikulkija tehdä tällaisen näytelmän nähdessään? Soittaa piipaa-auton ja valkotakkimiehet, veikkaan minä.

On verkossa asiallistakin sananvaihtoa, älyyn perustuvilla argumenteilla.

Siis keskustelua.

Mutta anonyymiä. Miksi? Eikö hyvä perustelu ole esittäjälleen kunniaksi? Ei siinä suojahuppua tarvitsisi. Nimettömyys ruokkii ruokottomuuksia. Sattuvat argumentit hautautuvat tunnehöyryissä lauottujen solvauksien ja muiden päättömyyksien alle.

Oli takavuosinakin tällaiselle foorumi: vessan seinä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi