Hyväkäytöksinen suomalainen mies

Kyllä on viime aikoina ollut hienoa olla suomalainen mies. Tähän on tullut kirkasta esimerkkiä valtakunnan korkeimmalta tasolta.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) veti oikeuteen köyhän yksinhuoltajan, jonka alun perin itse pokasi, kuljetti kylillä ja jätti. Nainen tilitti tuntojaan kioskikirjassa. Pääministeri loukkaantui, vaati yksityisyyttä ja esitteli seuraavan saaliinsa heti perään musiikkipalkintogaalassa.

Ulkoministeri, suhteessa oleva Ilkka Kanerva (kok) tykkää tytärtään nuoremmista naisista, etenkin pornahtavista malleista. Niin kovat ovat poltot, että eräälle lipsahti pari sataa tekstaria. 7 päivää -lehden mukaan ne olivat "intiimejä ja sisälsivät suoria ehdotuksia".

Kenraali Gustav Hägglund ja kansanedustaja Bjarne Kallis (kd) kimpaantuivat Mannerheimista kertovasta nukkeanimaatiosta, jota he eivät olleet nähneet. Mannerheimia kun ei saa väittää homoksi.

Ja entäs se eduskunnan ukkokööri, jonka mielestä rasvainen huulenheitto ja tisseihin tuijottelu on sopivaa, tasa-arvolakeja säätävällä työpaikalla.

Tätä ajattelun, sivistyksen ja harkintakyvyn ilotulitusta! Voisiko joku antropologi tai psykologi selittää, johtuuko näiden alfaurosten käytös siitä, että he ovat a) miehiä, b) vallankahvassa vai c) miehiä vallankahvassa?

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi