Jos Kekkonen olisi kuntavaaliehdokas

Ketäköhän äänestäisi huomenna? Monenlainen killisilmä vaalijulisteista kurkistelee. Liekö noilla älyä, itsetuntoa, edellytyksiä kunnalliseen päätöksentekoon?

Sitä huokaa: yksi ehdokas puuttuu.

Urho Kaleva Kekkonen (1900–1986).

Kekkosta äänestäisin. Hän hoitaisi Helsingin asiat kuntoon. Tämän päivän Kekkonen tietäisi, että Helsingin seudun etu on koko maan etu, myös hänen rakastamansa maaseudun. Valtansa ja viisautensa avulla hän taivuttaisi kannalleen kansan yli puoluerajojen.

Kekkonen panisi pisteen pääkaupunkiseudun kuntaliitospiiperrykselle. Hän saunottaisi Espoon ja Vantaan johtajat hyväksi, leikkaisi heille savuporoa, löisi tommipuukon pöytään ja ilmoittaisi: Se on jumalauta sillä lailla että kuntarajat katoavat näiltä kulmilta justiinsa. Näin saadaan ihmisille paremmin asuinalueita, ratikoita ja busseja. Menkääs nyt töihin siitä.

Kekkonen jyräisi tiiviin, raideliikenteeseen nojaavan metropolialueen tosiasiaksi. Hän tietäisi, että kaupunki ei ole maaseutua eikä päinvastoin.

Kekkonen haluaisi, että Lapin laduilla riittää vastakin lunta. Hänen mahtikäskyllään rakennettaisiin Helsingin merialueille pitkät rivit ilmastoystävällisiä tuulisähkömyllyjä, joista otettaisiin mallia pitkin maakuntia.

Kekkonen asuisi Kruununhaassa ja kävelisi töihin. Jos Kekkonen näkisi keskustassa yksin autoilevan jukuripään, hän juoksisi ajoneuvon kiinni, kiskoisi kuskin kravatista katukiveykselle ja lukisi henkilökohtaiset madonluvut.

Rautatientorilla Kekkonen tervehtisi hyvin levänneitä kirkkonummelaisia ja inkoolaisia. He purkautuisivat työpaikoilleen länsimetrosta, joka olisi Kekkosen komennolla rakennettu viimeistään 1990-luvulla.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi