12.1.2008 0:00
Tänäkin viikonloppuna joku suomalainen mies ottaa kunnon kännit, saa raivarit ja käy naisensa kimppuun. Hyvällä tuurilla syntyy vain mustelmia, mutta jos pahasti sattuu, tulee naisesta ruumis.
On se ihme homma. Harvemmin mies pääsee näissä jutuissa hengestään. Miksi näin päin?
Kyllä naisetkin osaavat. Helsingin poliisin mukaan jo puolet suomalaisperheen sisäisestä vakavasta väkivallasta lähtee naisen kädestä.
Mutta murhista ja tapoista yhdeksän kymmenestä tekee mies. Naisen tappaa yleensä entinen tai nykyinen lemmenkumppani, kertovat oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastot.
Surmatyön jälkeen mies yleensä katuu eikä voi ymmärtää, mikä häneen meni. Päässä naksahti, hän sanoo poliisille kuulustelussa.
Naksahti? Kuuluiko pään sisällä siis "naks"?
"Päässä ei ole pääkatkaisijaa, joka naksahtaisi. Tiedämme sen neuroanatomiasta", sanoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
Naksahtamisella selitetään tappamisen tosi syy: esimerkiksi riippuvuuden, riittämättömyyden tai mustasukkaisuuden tunne. Varmasti naisillakin näitä tunteita riittää, mutta tappaminen jää silti vähemmälle kuin miehillä.
Ihme homma, ei voi muuta sanoa.
Lauerman mukaan evoluutio selittää miesten väkivaltaisuutta. Tappotouhut ovat yleensä kuuluneet koiraalle. Tietääpä ylilääkäri lajinkin, jonka urokset riehuvat raivopäissään samalla lailla kuin miehet.
Simpanssi.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi