Missä viipyy kirkon vastaus?

Länsimainen ihminen on nykymaailmassa koira, joka kuseksii koko luomakunnan kintuille. Tavallisesta elämästä on tullut moraalinen haaste, koska sen vaikutuksesta ilmasto lämpenee ja maaemo asukkeineen kärsii.

Miten tässä enää käyt esimerkiksi omalla autolla kaupassa ja ostat kaukaa tuotua tomaattia, hedelmiä, lihaa ja riisiä, ilman tunnontuskia.

Elintapojen on muututtava, sanovat tutkijat. Selvä. Mutta kuinka paljon meidän on tingittävä elintasostamme maailman ja muiden ihmisten vuoksi?

Kysymys on vaikea. Lähetin sen kolmelle oikean ja väärän asiantuntijalle: Helsingin evankelisluterilaiselle piispalle Eero Huoviselle, Kalifornian yliopiston filosofian apulaisprofessorille Pekka Väyryselle ja Tiibetin hengelliselle ja poliittiselle johtajalle Dalai-lamalle.

Vain yksi heistä vastasi.

Sen ymmärrän, että Dalai-lamalla on muita kiireitä, mutta mitä tekee piispa Eero Huovinen? Vastaa sihteerinsä välityksellä, että ei vastaa.

Haloo! Kirkon kupolin kuuluu antaa eväitä kiperimpiin kysymyksiin. Näinkö meinaatte pitää jäseniä seurakunnissa? Eikun Jesse-julisteilla, niinhän se olikin.

Filosofian apulaisprofessorin Pekka Väyrysen mukaan parempiosaisten tulee tinkiä elämäntavastaan sen verran kuin on välttämätöntä perustarpeet tyydyttävän hyvinvoinnin saamiseksi tuleville sukupolville ja nykyhetken huono-osaisille.

"Valitettavasti ei ole lainkaan selvää, mitkä ovat parhaat keinot tämän hyvinvoinnin tason turvaamiseen", hän kirjoittaa sähköpostissa.

Helppoa vastausta siis tuskin on, mutta asiaa voisi ainakin pohtia.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi