Ostoskeskus tekee metsästä cityn

Ostoskeskuksia aina haukutaan. Melkoisia möhkäleitähän ne ovatkin. Mutta kun katsoo armasta Suomen maata, tajuaa miksi meille ideaparkkeja sikiää.

Suomi on metsäläinen yhteiskunta, josta puuttuvat kunnolliset kaupungit. Helsinki on ainoa cityksi luettava suomalainen taajama.

Nykyihminen haluaa kuitenkin asua etupäässä kaupungissa, palvelujen ja kulutuksen keskipisteessä. Sillä hetkellä, kun kansainvälisen vaateketjun kirkas logo viettelee ihmisen tekemään ihania löytöjä, hän tuntee itsensä kaupunkilaiseksi, asuinpaikastaan riippumatta.

Pulma on siinä, että logojen kirkkautta ei mahdu tarpeeksi oikein minkään kaupungin keskustaan, varsinkaan suomalaisen kaupungin, joka on yleensä paitsi pieni, myös näivettynyt ja mummoutunut.

Eikä kaupungin keskustaa voi purkaa ja rakentaa uudestaan, vaikka jossain ehkä pitäisi.

Tarvitaan siis ostoskeskus pellolle kolmen kilometrin päähän torin grillistä ja Kauppakadusta.

On myös kaupunkeja, joilla ei ole keskustaa, kuten Espoo ja Vantaa. Sellaisessa paikassa tuntee itsensä juurettomaksi varsinkin, jos on muuttanut maalta.

Ison Omenan, Sellon ja Jumbon kaltaiset jättiostarit täyttävät torin viran. Ostoskeskuksissa on valtaisat määrät logoja, kirkkautta ja kimalletta, joita hankkimalla voi lievittää juurettomuuttaan ja hyöriä kasseineen kuin Kauppakadulla konsanaan.

Ostoskeskuksia tarvitaan, jotta Metsä-Suomi muuttuisi City-Suomeksi, edes muutama liiketilahehtaari kerrallaan.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi